Äiti kuolee. Pankkitilillä on 200 euroa.
Muutaman päivän sisällä pöydälle tulee sairaalalasku, sähkölasku ja seuraavan kuukauden vuokra. Hautaustoimistostakin pitäisi tilata ainakin arkku ja vainajan kuljetukset.
Jo ennen ensimmäistä laskua on selvää, ettei 200 euroa riitä kaikkeen.
Kenen kuuluu maksaa puuttuva osa?
Ensimmäinen olennainen tieto on, etteivät vainajan velat siirry lapsille tai muille kuolinpesän osakkaille vain siksi, että he ovat perillisiä. Sama koskee puolisoa. Vainajan omat velat eivät muutu lesken henkilökohtaisiksi veloiksi pelkän avioliiton tai kuoleman vuoksi.
Vainajan velat maksetaan kuolinpesän varoista.
HAUTAJAISIIN liittyvät kulut ovat kuitenkin tavallisia maksamattomia laskuja vahvemmassa asemassa.
Kuolinpesän varoista maksetaan kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoitamisesta ja selvittämisestä aiheutuvat tarpeelliset kulut. Niitä kutsutaan pesänselvitysveloiksi, ja ne maksetaan ennen muita velkoja.
Jos vainajan tilillä on siis vähän rahaa ja laskuja paljon, niitä ei kannata ryhtyä maksamaan siinä järjestyksessä kuin kirjekuoret sattuvat postiluukusta tulemaan.
Huomenna erääntyvä sähkölasku ei mene hautauskulujen edelle vain siksi, että sen eräpäivä on ensimmäisenä.
Hautajaisiinkaan ei silti ole käytettävissä rajatonta summaa. Lain lähtökohtana ovat kohtuulliset hautauskulut. Jos pesä on käytännössä varaton, hautajaiset on syytä mitoittaa sen mukaan.
JOS RAHAA EI OLE edes välttämättömiin hautauskuluihin, läheinen saa halutessaan maksaa niitä itse. Sukulaisuus ei kuitenkaan itsessään velvoita lasta tai muuta omaista kaivamaan hautajaisrahoja omasta kukkarostaan.
Varattoman kuolinpesän hautausmenoihin voi hakea toimeentulotukea hyvinvointialueelta. Helsingissä hautausavustuksesta vastaa kaupunki.
Tukea ei yleensä myönnetä mihin tahansa hautajaismenoihin, vaan välttämättömiin ja kohtuullisiin kuluihin.
Pirkanmaalla tällaisiksi hyväksytään esimerkiksi edullisin arkku ja uurna, vainajan arkkuun laittaminen ja vaatetus, välttämättömät kuljetukset sekä hautaamiseen tai tuhkaukseen liittyviä seurakunnan maksuja. Sen sijaan esimerkiksi hautakiveä, muistotilaisuuden tarjoiluja, lehti-ilmoitusta tai kukka-asetelmia ei siellä korvata hautausavustuksella.
Helsingissä avustukseen voi kuulua esimerkiksi edullisin arkku ja uurna, pieni kukkalaite, yksi välttämätön kuljetus sekä seurakunnan pakollisia maksuja.
Tästä ei kuitenkaan kannata tehdä päätelmää, että samanlainen paketti olisi käytössä kaikkialla Suomessa.
KÄYTÄNNÖT VAIHTELEVAT hyvinvointialueittain.
Pirkanmaalla hautauskuluihin haettaessa ei tällä hetkellä tarvita Kelan perustoimeentulotukipäätöstä. Varsinais-Suomessa ohje on toinen: kuolinkuukaudelle haetaan ensin Kelasta perustoimeentulotukea ja vasta sen jälkeen hautauskuluihin täydentävää toimeentulotukea hyvinvointialueelta.
Siksi oman alueen menettely kannattaa tarkistaa ennen hautauksen tilaamista.
Joillakin alueilla tuki toteutetaan esimerkiksi maksusitoumuksena sopimushautaustoimistolle. Jos hautaus on ehditty tilata omin päin ja avustushakemus myöhemmin hylätään, lasku ei katoa mihinkään.
ENTÄ NE MUUT LASKUT? Sähkö, sairaalamaksu, vuokra, luottokorttivelka tai osamaksu eivät muutu lasten maksettaviksi sillä perusteella, ettei vainajan tilillä ole tarpeeksi rahaa.
Ne ovat edelleen vainajan tai kuolinpesän velkoja.
Jos pesän varat eivät riitä kaikkien laskujen maksamiseen, velkojille kannattaa ilmoittaa kuolemasta ja pesän tilanteesta. Varattomassa tai ylivelkaisessa pesässä laskuja ei pidä alkaa maksaa summittaisesti omista rahoista siinä uskossa, että omainen olisi niistä automaattisesti vastuussa.
Vainajan velat merkitään myös perukirjaan.
Tässä kohtaa termeilläkin on merkitystä. Kuolinpesä voi olla varaton, jos sillä ei käytännössä ole varoja, tai ylivelkainen, jos velkoja on enemmän kuin omaisuutta. Kummassakaan tapauksessa pelkkä perillisen asema ei tee ihmisestä vainajan velallista.
PERUNKIRJOITUS on tehtävä myös silloin, kun jaettavaa ei ole senttiäkään.
Perukirjaa ei siis jätetä tekemättä sillä perusteella, että vainaja oli varaton. Jos velkoja on, ne merkitään perukirjaan. Jos vainajalla ei ollut omaisuutta eikä velkoja, pesä voidaan todeta perukirjassa varattomaksi ja velattomaksi.
Varattomassa pesässä myös perunkirjoituksen tilaamisessa pitää olla tarkkana.
Jos perunkirjoitus tilataan pankilta, lakitoimistolta tai muulta yksityiseltä palveluntarjoajalta, kustannus maksetaan ensisijaisesti kuolinpesän varoista. Jos pesässä ei ole siihen rahaa, palvelun tilaaja vastaa laskusta.
Varattoman kuolinpesän kohdalla ei kannata tilata kallista perunkirjoituspalvelua ennen kuin on selvää, mistä sen kustannukset maksetaan.
JOS VAINAJALLA EI OLE omaisia tai läheisiä, jotka pystyvät tai haluavat ryhtyä hänen asioitaan hoitamaan, vainajan kotikunnan sosiaalitoimi huolehtii tarvittavista toimista. Kunta huolehtii tällöin myös hautausjärjestelyistä ja vastaa kustannuksista, jos vainajalla ei ole niihin varoja. Varattomuus ei siis tarkoita sitä, että vainaja jäisi hautaamatta.
Omaisen näkökulmasta tärkeintä on, ettei laskuja ryhdy maksamaan kiireessä omista rahoistaan vain siksi, että ne ovat tulleet hänen hoidettavikseen.
Ensin selvitetään kuolinpesän varat ja velat. Pesän vähäisistä varoista maksetaan ensin kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä muut pesän selvittämisestä aiheutuvat tarpeelliset menot. Jos rahat eivät riitä edes välttämättömiin hautauskuluihin, selvitetään mahdollisuus hautausavustukseen.
Vainajan muut laskut eivät katoa hänen kuollessaan. Ne eivät myöskään muutu omaisten laskuiksi.
