19.12.2009 porilaisen Jukka Ojan elämä muuttui peruuttamattomalla tavalla. Poliisi soitti aamukuudelta, että hänen 40-vuotias poikansa Kimmo oli joutunut raakalaismaisen henkirikoksen uhriksi kuluneen aamuyön tunteina.
”Ensimmäinen tunne, joka minut valtasi, oli viha. Tunsin myös hämmennystä ja epäuskoa. Viesti tuli kuuden aikaan aamulla. Olin lähdössä töihin, kun poliisi soitti. Oli lauantaiaamu. Normaalisti en lauantaisin mennyt töihin, mutta toimin silloin elintarvikealalla. Oli joulukuu, joten porukat olivat ylitöissä”, Jukka Oja muistelee Ikuisuusmedian haastatelussa.
”Ensin en meinannut edes vastata puhelimeen, mutta ajattelin, että joku työntekijöistä soittaa, ettei pääsekään töihin.”
”Hämmennys ja epäusko olivat vihan tunteen lisäksi päällimmäiset tunteet. Ehkä shokki on liian voimakas ilmaus, mutta ei sitä millään meinannut ymmärtää, mitä oli juuri kuullut ja mitä oli tapahtunut.”
”Poliisi kysyi minulta, olisinko valmis viemään kuolinviestin Kimmon lapsille, jotka olivat tuolloin 14-ja 15-vuotiaita. Onneksi sain sanottua, ettei se ole minun tehtäväni.”
”Lähdin kuitenkin töihin. Kerroin kuitenkin asiasta omalle esimiehelleni. Hän sanoi, että voisin jäädä sairauslomalle tai hän hälyttää töihin jonkun muun tai tulee itse.”
”TÖISSÄ oli sesonkiaika. Puskin kaikki energiani töihin. Olin sellaisessa sumussa, että työ oli se asia, johon keskityin. En pystynyt edes ajattelemaan, miten toiset selviävät. En esimerkiksi ajatellut, miten Kimmon äiti selviäisi. Puskin vain töitä. Jälkikäteen olen ajatellut, että se oli minun selviytymiskeino siinä tilanteessa. Minun tapani. Sitten kun mentiin taas muutama päivä ja viikkoja, minulle tuli ajatus, että olenko jotenkin kylmä tunteiltani. En ollut edes itkenyt, vaikka tunneihminen olenkin ja saatan tirauttaa joskus nurkan takana kyyneleet”, Oja sanoo.
Työpaikalla Oja halusi kertoa poikansa joutumisesta henkirikoksen uhriksi eikä halunnut peitellä asiaa, koska tapaus tulisi joka tapauksessa mediassa esille ennen pitkää. Oja asui tapauksen aikoihin yksin Turussa. Töiden jälkeen yksin asunnolla ollessaan Oja pohti sitä, onko hän täysin tunteeton ihminen.
”Tässä vaiheessa päälle alkoi tulla vielä voimakkaammin vihan tunne, mutta myös kauna, katkeruus ja kostonhimo.”
”Minulle ei tullut oikeastaan surua tunteena lainkaan”, Oja pohtii lähes kuudentoista vuoden takaisia tunteitaan.
ROMAHDUS oli kuitenkin jollain tavalla väistämättä Jukka Ojallakin edessä. Se tapahtui Kimmo-pojan siunaustilaisuudessa, jossa Oja romahti täysin ja joutui jonkinlaisen paniikkikohtauksen valtaan. Sitten tuli suru.
Kuluneiden vuosien aikana Oja on päässyt pahimmista ja voimakkaimmista vihan ja kostonhimon tunteista tietyllä tavalla eroon ja pystynyt hyväksymään tapahtuneen omalla kohdallaan toimivalla tavalla.
Kimmon tuhka on siroteltu Kokemäenjokeen, jonka varrelle Oja palaa säännöllisesti. Siellä hän voi kokea Kimmon läsnäolon ja tiedostaa, että Kimmolla on nyt asiat aivan hyvin. Metallikärkisillä kengillä Kimmon pään ruhjonutta tekijää Oja ei enää vihaa, mutta ei hän ole miehelle anteeksikaan antanut. Jos henkirikoksen tekijä tulisi kadulla vastaan, Oja ei tunnistaisi häntä eikä haluaisikaan tunnistaa. Oikeuskäsittelyäkään Oja ei ollut seuraamassa missään vaiheessa.
”Tänään en vihaa tekijää. Olen ymmärtänyt, etten voi elää loputtomasti vihan vallassa ja kostoa hautoen”, Oja korostaa.
JUKKA Oja on ollut yli kymmenen vuotta mukana Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n toiminnassa. Aluksi Oja meni yhdistyksen toimintaan mukaan saadakseen yhdistykseltä apua omien tunnetilojensa hallintaan, mutta vuosien kuluessa hän on pystynyt auttamaan kymmeniä muita henkirikoksen uhrien läheisiä.
Sanna Kalajanniska on Huoma ry:n toiminnanjohtaja. Kuvakaappaus: www.huoma.fi
Oja tekee tiivistä yhteistyötä Huoma ry:n toiminnanjohtajana 13 vuotta työskennelleen Sanna Kalajanniskan kanssa. Huoma on perustettu vuonna 2000.
”On mahdotonta sanoa tarkasti, miten montaa ihmistä on yhdistyksen historian aikana autettu. Sen täytyy olla jo nelinumeroinen luku. Tällä hetkellä kohtaamme vuosittain noin 170 henkirikoksessa läheisen menettänyttä, joista noin 90 on uusia, toimintaan kuluneen vuoden aikana tulleita. Ensimmäisinä vuosina, kun toiminta oli pienimuotoisempaa eikä ollut työntekijöitä, kohtaamisia ei luonnollisesti tullut niin paljon”, Kalajanniska kertoo Ikuisuusmedian haastattelussa.
”Tänä päivänä saavutamme omaisia ja läheisiä hyvin, mutta aina on niitä, jotka eivät löydä tarvittavan avun piiriin. Huoman tarjoamaa vertaistukea eivät kaikki tarvitse, mutta palveluohjauksesta on hyötyä todella monelle, jotta he löytävät tarvittavan avun piiriin oikeaan aikaan”, Kalajanniska korostaa.
MILLAISEEN tarpeeseen Huoma aikoinaan perustettiin?
”Huoman perustana on kahden äidin kohtaaminen. Molemmat olivat miettineet, että eivät voi olla ainoita, jotka ovat menettäneet lapsen henkirikoksessa, ja siitä kaikki alkoi. Huoma on siis perustettu tarpeeseen saada jakaa menetyskokemusta sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet läheisen samankaltaisessa tilanteessa, ja jotka kaipaavat tukea ja ymmärrystä. Henkirikoskuolemassa puhutaan äärimmäisestä rikoksesta, jonka vuoksi omaiset ja läheiset kokevat, että vain samankaltaisen menetyksen kokenut voi aidosti ymmärtää, mitä ihminen joutuu käymään läpi lopun elämäänsä”, Kalajanniska sanoo.
”Se, miksi tätä työtä teen, on se, että en tiedä mitään muuta työtä, jossa saisi näin läheltä nähdä ihmisen sisällä olevien voimien määrän. Traumaattisen menetyksen jälkeen läheiset ja omaiset jaksavat jatkaa elämää, ja moni heistä haluaa auttaa muita samaan elämäntilanteeseen joutunutta.”
Voisi olettaa, että viha on omaisella pinnalla ensimmäisenä? Miten sen kanssa oppii elämään? Vai oppiiko ja pitääkö edes oppia? Voiko rikoksen tehneelle koskaan antaa anteeksi?
”Lähtökohtaisesti Huomassa ei puhuta siitä, että rikoksen tekijälle pitäisi antaa anteeksi. Käytännössä itse rikosta ei voi edes antaa anteeksi, sillä eihän omainen voi uhrin puolesta edes antaa tekoa anteeksi. Paljon puhutaan kuitenkin siitä, onko oikein antaa tekijälle mahdollisuus pyytää anteeksi aiheuttamaansa tuskaa. Tähän jokainen läheinen joutuu itse vastaamaan omalta kohdaltaan, mutta usein läheiset kokevat tällaisen anteeksi antamisen mahdottomaksi. Osa kuitenkin on ottanut anteeksipyynnön tekijältä vastaan”, Kalajanniska painottaa.
”VIHA on luonnollinen tunne henkirikosmenetyksen jälkeen. Tällaisen menetyksen jälkeen monet vaihtelevatkin tunteet ovat tavallisia. Ne voivat olla pohjatonta surua, epäuskoa, erilaisia fyysisiä tuntemuksia, ahdistusta jne. Viha ei kuitenkaan ole usein se ihan ensimmäinen tunne, vaan ensimmäisenä voisi tulla epäusko, toivottomuus tai raastava tuska. Lähes jokainen kuitenkin jossain vaiheessa tuntee jonkinlaista vihaa, se on totta. Ja vihan tunnetta voi käsitellä esimerkiksi terapeutin kanssa, tai vertaistukiryhmissä. Eri ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä vihaa, ja tulla toimeen vihan tunteiden kanssa. Näistä on usein hyvä puhua muiden samankaltaisen menetyksen kokeneiden kesken, ja löytää sitten oman hyvän ja turvallisen tavan käsitellä vihan tunteita. Vihan kohteenahan voi olla muukin kuin tekijä esimerkiksi oikeuslaitos tai poliisi”, Kalajanniska sanoo lopuksi.
HUOMA – HENKIRIKOKSEN UHRIEN LÄHEISET RY
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, joka tarjoaa tukea henkilöille, joiden läheinen on menehtynyt tahallisen henkirikoksen, esimerkiksi tapon tai murhan, seurauksena. Yhdistyksen päätavoitteena on auttaa surevia selviytymään menetyksestään ja löytämään keinoja jatkaa elämää surun kanssa.
Vertaistuki: Huoma järjestää paikallisia vertaistukiryhmiä, valtakunnallisia vertaistukiviikonloppuja sekä puhelin- ja verkkotukea. Vertaistukijat ovat itsekin kokeneet läheisensä menetyksen henkirikoksen kautta ja saaneet tehtäväänsä koulutuksen. Ryhmämuotoisessa tuessa mukana on aina myös ammattilainen esimerkiksi kriisityöntekijä, terapeutti tai seurakunnan työntekijä. Vertaistuki alkaa pääsääntöisesti noin vuosi menetyksen jälkeen.
Palveluohjaus ja tiedon jakaminen: Tarjoamme ohjausta eri tukipalveluihin, kuten kriisiapuun, oikeudelliseen neuvontaan ja taloudelliseen tukeen. Lisäksi jaamme tietoa henkirikoksen uhrien läheisten oikeuksista ja tukimahdollisuuksista. Tähän tukee tullaan usein hyvin nopeasti menetyksen jälkeen.
Vaikuttamistyö: Huoma pyrkii parantamaan henkirikoksen uhrien läheisten asemaa vaikuttamalla lainsäädäntöön ja tukipalveluiden saatavuuteen. Tällä hetkellä esimerkiksi pidämme esillä kärsimyskorvausten saamista Valtiokonttorin maksamien korvausten joukkoon.
Alun tuki ja ohjaus on ensisijaisen tärkeää siksi, että henkirikoksessa läheisen menettämisen jälkeen tulee paljon sellaisia tehtäviä hoidettavaksi, joista meillä ihmisillä ei tavallisesti ole mitään tietoa. Näitä on esimerkiksi oikeuskäytäntöön liittyvät asiat ja median kohtaaminen. Alussa Huoman tehtävä on ohjata läheinen oikean avuntarjoajan luo, esimerkiksi kriisipäivystykseen, rikosuhripäivystykseen tai lääkärin vastaanotolle.
