Mikä kauhukirjan mielikuva henkilöstä on jäänyt mieleen? Mikä kauhukirjan pohjalta ohjattu elokuva yksittäisen hahmon osalta on jäänyt pysyvästi, etten sanoisi, kuolemattomasti mieleen.
Itselleni lähes yksiselitteisesti vastaukset em. kysymyksiin ovat Wendy Torrance eli heinäkuussa kuollut amerikkalainen näyttelijä Shelley Duvall (7. heinäkuuta 1949 Fort Worth, Texas – 11. heinäkuuta 2024 Blanco, Texas).
Mutta miksi juuri Stephen Kingin kirja Hohto, jonka pohjalta Stanley Kubrick ohjasi mielestäni parhaan Stephen King -elokuvasovituksen? Tähän kysymykseen vastaus on perin helppo: Kubrick tavoitti Kingin kirjan tunnelman, joka sivu sivulta rakentui piinallisen hitaasti kohti vääjäätöntä eli kirjailija Jack Torrancen (Jack Nicholson) lopullista sekoamista coloradolaisessa vuoristohotellissa, jossa Jack Torrance ”talonmiehenä” huolehti valtavan hotellin talvikunnossapidosta ja yritti, nimenomaan yritti, kirjoittaa kirjaansa. Ei oikein lähtenyt kirja syntymään muuten kuin yksittäisen hokeman pohjalta. Sitä Jack Torrance sitten hakkasikin sivu tolkulla yhteen menoon:”Jack a Dull Boy, Jack a Dull Boy…”
Kun Wendy Torrance erehtyi tutkimaan miehensä hengentuotetta, hänen pohjattomasta kauhusta kertova ilme elokuvassa Hohto ja kirjassa ei ole jättänyt minua rauhaan. ”Suljetun tilan” kauhu on jo tuolla hetkellä hirvittävää sekä elokuvassa että kirjassa. Paeta vuoristohotellista ei voi mitenkään.
Ehkä Shelley Duvallkaan ei kyennyt pakenemaan tai palaamaan koskaan Wendy Torrancen roolistaan. Duvall teki melko vaatimattoman taiteilijauran elokuvissa 1980-2010-luvuilla, ja hänet muistettaneen lopulta vain Wendy Torrancena.
