Lenita Airisto on kuollut 89-vuotiaana. Hänen kuolemastaan kerrottiin 9. marraskuuta 2026.
Takaovesta hän ei olisi tullut. Ainakaan omien sanojensa mukaan.
”Minua ei pidetä piilossa eikä pimennossa. Minähän loistan kuin lamppu. Tulen aina pääovesta.”
Lausahdus nostettiin vuonna 2009 ilmestyneen, Juha Nummisen kirjoittaman Airisto-elämäkerran esittelyyn.
Siinä oli paljon tuttua Lenitaa: itsevarmuutta, näyttävyyttä ja halua ravistella muita. Hänestä saattoi pitää tai olla pitämättä. Huomaamatta häntä oli vaikea ohittaa.
Hymmi Lenita Aulikki Airisto syntyi Helsingissä uudenvuodenpäivänä 1937. Julkisuus alkoi varhain. Vuonna 1954 hänet valittiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi, ja hän matkusti Yhdysvaltoihin Miss Universum -kilpailuun. Suomen Neidon tehtäviin kuului kerätä varoja sotainvalideille.
Olisi ollut helppo jäädä kauneuskilpailujen maailmaan. Airisto ei jäänyt.
Työnteosta tuli hänelle elämänmittainen asia. Eeva-lehdelle hän sanoi vuonna 1977:
”Minulla on myös sellainen tunne, että pysyn nuorena niin kauan kuin teen työtä.”
HÄN TEKI töitä mallina, opiskeli diplomiekonomiksi ja lähti mukaan televisioon sen alkuaikoina. Tesvision toimittajana hän aloitti vuonna 1957. Seuraavalla vuosikymmenellä tulivat Niilo Tarvajärven kanssa tehty Palapeli ja Jatkoaika, jossa Airisto esiintyi Aarre Elon ja Hannu Taanilan rinnalla.
Jatkoajassa väiteltiin, eikä Airisto arkaillut sanoa vastaan. Myöhemmin hänet nähtiin muun muassa Iltalinnussa ja 7. hetki -ohjelmassa. Televisiossa hän ei suostunut pelkäksi koristeeksi.
Airiston työ vei myös kauas studioista. Hän järjesti muotinäytöksiä ja vientitapahtumia, vei suomalaista muotoilua ja teollisuutta maailmalle ja rakensi omaa yritystoimintaansa. Hän puhui yrittämisestä, työn arvosta ja naisten oikeudesta päättää omasta elämästään.
Mielipiteiden kertominen oli näkyvä osa häntä. Niitä riitti. Airisto saattoi ottaa kantaa poliitikkojen kielitaitoon tai miesten tennissukkiin siinä missä suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hänen tapansa puhua oli terävä, joskus tylykin. Arvostelijoita myös riitti.
Vuosien mittaan hän kirjoitti kirjoja menestyksestä, ikääntymisestä ja naisten asemasta. Niihin kuuluvat Eläköön 100 vuotta! ja vuonna 2022 ilmestynyt Noitanaisen ilosanoma, hänen viimeinen kirjansa.
Vuonna 2023 Airisto jäi pois julkisuudesta. Hiljaisuus oli poikkeuksellista ihmiselle, joka oli ollut esillä lähes seitsemän vuosikymmentä.
Eeva-lehdessä hän puhui jo vuonna 1989 myös elämänsä raskaista vaiheista:
”Olen mennyt monta kertaa lihamyllyn läpi, koonnut sen jälkeen itseni ja tullut henkisesti vahvemmaksi.”
Hän kertoi kokeneensa julkisia ja yksityisiä kolhuja, joiden keskellä oli välillä joutunut kysymään, voiko kuolema olla pahempaa. Silti hän löysi niistäkin elämän maun.
