Sami ponnisti tähän elämään hennommalta oksalta kuin moni muu. Hivenen yli kaksi kiloa syntymäpainoa ja vähitellen kertyvä huoli siitä, ettei kaikki ollut kehityksessä kohdallaan. Oulun yliopistollinen sairaala tuli tutuksi jo ennen ensiaskelia ja Sami joutui sietämään monia tutkimuksia jo varhain. Varsinkin äidiltä Samin vauva-aika vaati todella paljon.
Hoidin Samia iltanavetan aikoina ja se oli kahdenkeskistä aikaamme. Sain ensioppini erityisyydestä jo silloin. Olin epäonnistunut, jos Sami tahdonilmaisunaan otti silmälasit päästään ja väänsi sangat vinksalleen. Lapsuuden laseja korjattiin ja paljon.
Nyt ajateltuna kaikki alkoi silmistä ja päättyi silmiin. Siinä välissä 46 vuoden aikana Sami näki silmillään sellaista, mitä me muut emme monesti kiireiltämme havainneet. Sami oli haavanlehdenherkkä aistimaan tunnelmaa ja ihmisten vilpittömyyttä. Sanoittaessaan teräviä havaintojaan hän teki näkyväksi syvän vaistoelämänsä hellän sydämen kera. Sami kasvatti lämpimällä persoonallaan ja selittämättömillä vivahteillaan meitä suvaitsevaisemmiksi keskeneräisyyttämme kohtaan.
Koulupolku alkoi Ruotsalolla, mutta mutkistui jo ekaluokan jälkeen. Pikiruukin koulussa hän sai kuitenkin asiantuntevaa opetusta ja lämmintä kohtaamista osakseen. Se ajanjakso Samin elämässä oli sinetti myös omalle ammatinvalinnalleni. En ole koskaan kyennyt olemaan Samille erityisopettaja, sillä tunteiden myötä siskon rooli oli vahvempi. Olen kuitenkin Samin ansiosta onnistunut olemaan erityisopettaja kymmenille lapsille, sillä Sami on opettanut paljon enemmän kuin alan koulutus koskaan.
Samin erityisyys hipoi niin lähellä tavallisuutta, että nuoruus täyttyi aivan samoista velvoitteista kuin muilla. Rippikoulussa Samin ikätoveri Tiia kirjoitti sekä omat että Samin muistiinpanot. Sami on siis opetellut uskoaan kolmiyhteiseen Jumalaan Tiian käsialalla. Rohkenen olettaa, että tällaisella lähimmäisen rakkaudella varustetuilla ihmisillä kuin Sami ja Tiia on erityinen paikka Jumalan valtakunnassa.
Ammattikoulun pintakäsittelylinja oli Samin nuoruusvuosien traumaattisinta aikaa. Aikaa, jolloin tunne kelpaamattomuudesta oli vahvimmillaan. Kiusaaminen oli konkreettista ja fyysistä. Vastavalmistuneen erityisopettajan tarmolla marssin ammattikouluun selvittämään tilannetta, jossa Samin leuan alla oli pidetty sytkäriä. Sanon tämän tässä siksi, jotta pienen hetken havahdumme siihen, mitä kärsimys oikeasti voi tarkoittaa. Samin opinpolku oli tahdolla taisteltu, mutta ihminen ei kasva itsekseen menneiden takia vaan niistä huolimatta.
Samille antoisin koulu oli varmasti autokoulu. Koska Sami oli maatalon töissä isän opettamana ajanut paljon traktoria, ei käytännön ajaminen tuottanut hankaluuksia. Mutta ne kirjalliset. Sami luki; kun autoilija lähestyy peltoaukioita, s u v i t u u l i, voi merkittävästi vaikuttaa ajoneuvon hallintaan. Tämä kertoo, että hän ei saanut mitään helpolla. Ajokortti toi kuitenkin merkittävästi sisältöä ja maailma aukeni aivan eri tavoin, kun pääsi liikkumaan paikasta toiseen. Kun Sami sai virallisesti diagnoosinsa lähellä 30tä ikävuotta, oli turvallisia ajokilometrejä takana jo niin paljon, ettei sillä ollut onneksi vaikutusta ajolupaan.
Suomen puolustusvoimatkin vaativat Samin aikoinaan joukkoihinsa. Muutaman viikon jälkeen vapauttamisen kriteerit täyttyivät. Sekin oli yksi osoitus, kuinka monesti Sami joutui kurottamaan samoihin vaateisiin kuin muut välttymättä lopulta pettymykseltä.
Muistan, kun Sami kyyditsi minua jalkapallotreeneihin kerta toisensa jälkeen. Ne matkat eivät olleet vain siirtymiä paikasta toiseen vaan ne olivat hetkiä, joissa jaoimme ajatuksia yhdessä. Muistan myös joulut, jolloin painelimme paketteja äidin ja isän ollessa navetassa. Ne hetket elävät minussa yhä täynnä lämpöä ja iloa. Talvisin hiihdimme yhdessä tallattua peltolatua Tarmon hiihtopuvuissa. Kisa päättyi maitoauton tuloon. Sami antoi minun voittaa –se oli hänen tapansa kannustaa ja rohkaista pikkusiskoa.
Yksi tärkeimmistä opeista oli se, mitä erilaisuus tarkoittaa. Sinä näytit minulle, Janille ja pojille, mitä on olla rohkeasti oma itsensä ja kuinka erilaisuus rikasti elämäämme. Tämä oli suuri perintösi meille. Kannamme sitä mukanamme läpi elämän.
Tämän ajan työhaastattelija pitäisi Samin CVtä monipuolisena; huolto- ja kiinteistöhommia, peltotöitä, navettatöitä ja kaupan alan eri tehtäviä. Onnellisuus Samissa syntyi mielekkään tekemisen sivutuotteena – hän halusi tehdä töitä. Harmi vain, että ihmisen perusoikeus työhön on vasta nyt alkanut toteutua erityisryhmien osalta. Lyhyelläkin haastattelulla saisi nopeasti tietoonsa Samin parhaan työelämätaidon; Sami kykeni tavoittamaan nopeasti letkeän tunnelman, herätti toisissa uinuvan huumorin. Samille sopiva täsmätyö oli ehdottomasti ihmisten kanssa. Kohdatessa toisen ihmisen Sami käytti mahdollisuuden tuottaa jotain hyvää. Ihmiset eivät ehkä muista, mitä Sami on sanonut tai tehnyt, mutta he muistavat, millaisen tunteen hän on heissä saanut aikaan. Tämän viestin lukuisat osanotot ovat meille vahvistaneet.
Samin intohimo oli urheilun seuraaminen ja fanitoiminta. Mukavan ihmisen toiminta on selkeää ja johdonmukaista. Hän kunnioittaa muiden oikeuksia eikä puolusta pelkästään omiaan. Hänellä on myös hyvät vuorovaikutustaidot. Sami oli tämän määritelmän mukaan selkeästi mukava ihminen. Siksi voi sanoa, että Samin ympärille on muodostunut poismenon myötä laaja faniryhmä – sen vahvistavat Tiikereiden ja Hermeksen peleissä vietetty hiljainen hetki Samin muistolle. Tulkitsen ne arvostukseksi hiljaisten historialle, mikä on todella koskettanut meitä.
Henna-Mari – olet menettänyt paljon. Tapasitte GBK Tigersissa erityisryhmien jalkapallossa 2011. Sami kysyi melko pian jännittyneenä Hennan äidiltä, voiko viedä Hennan kihloille ja äidin antaman luvan jälkeen kenkänne kävelivät kirjaimellisesti vieretysten 13 vuotta. Onnellisuus tarvitsee toteutuakseen perusturvallisuuden, toimeentulon ja tunteen, että kykenee vaikuttamaan omiin asioihinsa sekä sopivan yhteisöllisyyden tunteen elävässä suhteessa. Samilla ja Henna-Marilla elämässä olivat nämä kaikki.
Henna-Mari- olit Samille erinomainen esimerkki tavoitteellisesta urheilusta. Innostit siihen Samiakin ja saavutitte yhteisen Suomen mestaruuden jalkapallossa.
Elämän astuessa eteenne lisähaasteineen Samin sairauden myötä, uskalsitte kuitenkin muuttaa yhteen. Täydensitte toistenne osaamista ja pystyitte asumaan yhteisessä kodissa loppuun asti. Emme voi kyllin kiittää sinua Henna-Mari, mitä olet Samin elämään tuonut ja kuinka pyyteettömästi häntä hoivasit vakuuttaen aina kysyttäessä, että kyllä sinä jaksat.
Erityisyys, joka ennen ei näkynyt Samissa, näyttäytyi leikkauksen myötä rujolla tavalla. Hän joutui sietämään ihmisten pitkiä katseita ja ikäviä kommentteja.
Samin sairauden uusiessa tunnelin pää näyttäytyi pimeänä, mutta oivalsitte, että pelossa pahinta on pelko itse. Päätitte elää eri tavoin. Teille ei sanottu, että kaikki järjestyy, mutta jaksoitte silti tehdä työtä arkenne eteen. Olitte kohdanneet kuoleman ennenkin yhdessä Hennan äidin nukkuessa pois.
Teillä oli uskomaton kyky tarttua uuteen päivään. Osasitte aloittaa siitä, missä olitte eikä sieltä, missä toivoitte olevanne. Tahdoitte elää eikä vain pysyä hengissä. Ette tyytyneet vain ajan kulumisen odottamiseen, mikä olisi ollut surullisin tapa elää. Tässä on elämänasennetta meille muille opiksi otettavissa.
Saavutitte parisuhteessanne jotain merkittävää, josta me muut osaamme ehkä vain haaveilla. Ette kaivanneet aidosti toistenne luota mihinkään muualle. Elämänne täyttyi sydämistä, hellittelynimistä ja huumorista. Kylmyys ei teitä kumpaakaan enää vaivaa, sillä muistot lämmittävät teitä kumpaakin.
Henna-Mari – Älä murehdi sitä, mitä sinulla ei enää ole, vaan iloitse siitä, mitä sinulla on yhä. Sinä Henna-Mari Samin tärkeimpänä ihmisenä– olet ansainnut meidät muut ympärillesi tänään, mutta myös tulevina päivinä, viikkoina ja vuosina. Toivon, että tämän päivän yksinäisyydessä Sinulle versoaa jotakin uutta, jota me kaikki haluamme tukea.
Tuli viipyessään hiukan himmenevä ehtoo – maanantai 9.9. Mutta siinä himmeydessäänkin oli sanalla sanomaton kirkastus läsnä.
Ei ollut lohdullisempia sanoja kuin hiljaisuus. Kaunis oli kaunista vähän rikkinäisenäkin. Samin sai kasvoilleen vihdoin levon, vaikka tiesimme että sisällä oli loppuun asti intohimoinen palo elämään.
Olen ikionnellinen, että sain olla Henna-Mari sinun ja Samin tuossa viimeisessä kesäisessä illassa.
Sami eli elämänsä niin, että siitä jäi aidosti myönteinen jälki. Viimeinen kesä oli Samin toteutunut haave siitä, mitä elämä voisi olla. Kesä haaleni auringonsäde kerrallaan. Elämä pysähtyi lopulta sen samaisen s u v i t u u l en hyväilemäksi toivottavasti jatkuvaksi sunnuntaiksi.
Kiitollisen sydämessä on ikuinen kesä.
Olla omanlainen.
Ihan itsensä näköinen.
Hyväksyä haavat, kuljetut polut, niillä saadut kolhut.
Takana suljetut ovet ja ne uudet, jotka ovat vastaanottaneet.
Olla kokemastaan kiitollinen.
Koska juuri sen vuoksi on omanlainen.
Ainutlaatuinen.
Sari Puutio & Sanna Pirkola,
Kirjoittajat ovat Samin siskot
