Paavo Nikula kuoli lauantaina 28. joulukuuta 2024. Hän jätti pysyvän jäljen niin oikeuslaitokseen kuin politiikkaankin pitkän ja monipuolisen uransa aikana. Hän oli syntynyt 15. elokuuta 1942 Helsingissä. Nikulan kuolemasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Paavo Nikula toimi urallaan oikeuskanslerina, oikeusministerinä sekä kansanedustajana. Nikula muistetaan oikeudenmukaisuudestaan ja asiantuntemuksestaan, jotka vaikuttivat laajasti suomalaiseen lainsäädäntöön ja hallintoon.
PAAVO NIKULAN poika Jone Nikula muistelee HS:lle isäänsä lämpimänä ja oikeudenmukaisena perheenpäänä, joka oli läsnä kolmelle pojalleen kiireisestä työurastaan huolimatta. Nikulan lapset arvostivat erityisesti hänen lempeyttään ja kykyään olla reilu kaikille.
Vaikka Nikula ei täysin toipunut tammikuussa 2007 saamastaan aivoverenvuodosta, hänen valoisa ja lämmin persoonansa säilyi loppuun asti. Hän oli omistautunut perheelleen ja piti tiiviisti yhteyttä niin lapsiinsa kuin lastenlapsiinsa. Työasiat jäivät kotiovelle, ja Nikula oli isänä läsnäoleva ja huomioiva.
Perhe muistaa hänet paitsi merkittävänä yhteiskunnallisena vaikuttajana myös parhaana mahdollisena isänä.
NIKULAN poliittinen ura oli monipuolinen ja ulottui useille vuosikymmenille. Hän aloitti aktiivisen poliittisen toiminnan Liberaalisessa Kansanpuolueessa, jossa hän toimi oikeusministerinä Kalevi Sorsan II hallituksessa vuosina 1978–1979. Lisäksi hän oli puolueen varapuheenjohtaja. Myöhemmin hän siirtyi Vihreään liittoon, jonka kansanedustajana hän toimi vuodesta 1991 vuoteen 1998.
Nikula oli myös aktiivinen kunnallispolitiikassa. Hän toimi Espoon kaupunginvaltuustossa yhteensä 13 vuotta, vuosina 1980–1987 ja 1992–1998. Vuonna 1996 hän oli Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Poliittisessa urassaan Nikula tunnettiin yhteistyökykyisyydestään ja oikeudenmukaisuuden edistämisestä.
Nikula nimitettiin oikeuskansleriksi vuonna 1998, ja hän palveli tuossa virassa vuoteen 2007 asti. Oikeuskanslerin tehtävässä Nikula edisti lainmukaisuuden valvontaa ja oikeusturvan kehittämistä.
