Satoja kirkkoja, tuhansia kuvia ja muutama ilmakuvauksissa tuhoutunut drone. Siinä suuren urakan saldo. Viiden vuoden kuvausten tuloksena oli ainutlaatuisen kattava dokumentti maan kirkoista taivaalta kuvattuna.
Petteri Järvisen iso projekti kaikkien Suomen luterilaisten kirkkojen kuvaamisesta tuli päätökseen ahvenanmaalaisen Kumlingen kirkon kuvauksen myötä toukokuussa 2025. Tuolloin kaikki Suomen noin 850 luterilaista kirkkoa oli dronella kuvattuna.
Viimeisen kirkon kuvaaminen ei ollut kuitenkaan loppu vaan ilmojen kirkkobongarilla on vielä jatkoa pohdinnassa.
Lähdetään kuitenkin liikkeelle alusta, kun Petteri Järvinen hankki dronen korona-ajan alettua keväällä 2020.
”Minä olen aina tykännyt valokuvauksesta. Ihan tavallisella kameralla, mutta sitten kun alkoi korona-aika, niin ei oikein voinut matkustaa mihinkään. Ei ollut mitään tilaisuuksia. Silloin ajattelin, että ehkä nyt sitten hankin sen dronen”, Petteri Järvinen kertoo alkusysäyksestä ilmakuvaukseen, joka johti systemaattiseen kirkkojen tallentointiin.
Hän oli pitkään miettinyt ilmakuvaukseen sopivan dronen hankkimista.
”Olin toisaalta ajatellut, että minulla on ihan tarpeeksi kaikkia laitteita jo ennestään. Minun huoneenikin on täynnä nytkin kaikkea vanhaa tekniikkaa”, tietotekniikan spesialisti naurahtaa.
”Hankin kuitenkin dronen ja huomasin, että sehän avasi ihan uudenlaisen maailman”, Järvinen tunnustaa.
Hän pääsi katsomaan tuttujakin paikkoja eri näkökulmasta pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Ilmaista ei kuitenkaan kulkeminen ja dronen lennättäminen ole.
”Niinhän ne harrastukset aina vaativat rahaa ja aikaa. Pitkäjänteisyyttä”, hän myöntää.
Petteri Järvinen on yksi Suomen tunnetuimmista tietotekniikka-asiantuntijoista. Hänet tunnetaan erityisesti kyvystään selittää monimutkaisia teknisiä ilmiöitä yleistajuisesti.
Järviselle heräsi erilaisia rakennuksia ja maisemia kuvattuaan idea kuvata kirkkoja. Syksyyn 2021 mennessä muutamia kirkkoja oli kuvattuna. Ensimmäisenä hän oli lennättänyt dronen kuvaamaan Kallion kirkkoa Helsingissä.
”Kallion kirkkohan on mahtavalla paikalla. Sitä, kun pääsin katsomaan eri suunnasta, niin se oli kyllä minulle ahaa-elämys, Järvinen toteaa.
Kirkkojen kuvaussuunnitelma alkoi syntyä. Iso kysymys oli kuinkahan monta niitä olisi?
Tarkastus kirkkojen määrästä monelle tutusta Wikipediasta toi epätäydellisen kirkkolistan. Listalla ei ollut kaikkia kirkkoja ja osa oli jopa purettu. Vastaus vaati yllättävän paljon enemmän tutkimustyötä. Täydennystä ja editointia.
”Se olikin vaikea kysymys. Ajattelin, että kirkkoja olisi ehkä saman verran kuin kuntia noin reilut kolmisensataa. Niitähän nyt osoittautuikin olevan noin 850. Määrä oli suuri ja piti rajata luterilaisiin kirkkoihin, Järvinen kertaa.
Järvinen uppoutui kirkkojen ilmakuvauksiin koko kesän 2022 ja seuraavastakin kesästä suurimman osan. Projekti vei ympäri Suomea. Ilmakuvien lisäksi hän kuvasi myös paljon kirkkoja maasta ulkopuolelta sekä sisätiloista.
Kuvausprojektin kuvat löytyvät internetissä osoitteesta: https://www.suomi-ilmasta.fi/kuvat/Kirkot/
Suomen luterilaisten kirkkojen kuvaaminen ilmasta tuli päätökseen ahvenanmaalaisen Kumlingen kirkon kuvauksen myötä toukokuussa 2025. Tuolloin kaikki Suomen noin 850 luterilaista kirkkoa oli dronella kuvattuna. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
KUN PETTERI JÄRVINEN on kiertänyt Suomea ja kuvannut kirkkoja, on matka ollut muutakin kuin rakennusten dokumentointia. Hän kertoo, ettei ole kirkkouskovainen, mutta on kiertänyt Suomessa kirkkoja ja hautausmaita jo aikaisemmin.
”Ne herkistävät mielen ja avaavat mielenmaisemaa laajemminkin. Henkilökohtaisella tasolla sekä suhteessa Suomen historiaan, Järvinen sanoo.
Kirkkojen kautta avautuu myös kuva maasta, jota on rakennettu niukkuuden keskellä.
”On pysäyttävää ajatella, miten Suomessa on eletty nälkävuosia, köyhyyttä ja todella ankeita aikoja, ja silti kirkko on rakennettu, Järvinen pohtii.
”Kirkkojen merkitys ihmisille on täytynyt olla valtava. Sellainen, jota on tämän päivän maailmassa vaikea edes täysin käsittää”, hän lisää.
Järvinen muistuttaa, että kirkko ei ollut vain hengellinen tila vaan pitkään koko yhteisön ydin.
”Kirkko on ollut koulu, media ja terveydenhoitolaitos, hän painottaa.
Satoja vuosia ennen kuin Suomi oli hyvinvointiyhteiskunta, niin kirkko oli paikka, jossa elämä järjestyi.
Kirkkojen kuvaaminen on vienyt Järvisen myös rakennusten sisälle ja ihmisten pariin.
”Kun kirkossa käy sisällä ja juttelee ihmisten kanssa, niin näkökulma muuttuu. Kesällä kirkoissa on usein nuoria, ja monissa paikoissa ne toimivat tiekirkkoina. Siellä näkee, mitä kirkossa oikeasti tapahtuu”, hän sanoo.
Kohtaamiset ja arjen toiminta ovat avanneet Järviselle hengellistä maailmaa uudella tavalla.
”Se on lisännyt arvostusta ja ymmärrystä hengellistä maailmaa kohtaan. Ymmärrän sen nyt paljon paremmin”, Järvinen kertoo.
Kuvaajana Järvinen korostaa lähestymistapansa olevan ensisijaisesti dokumentaarisen.
”Olen taustaltani insinööri, en taiteilija. Olen pyrkinyt ottamaan dokumentaarisia kuvia, en tekemään taidetta”, hän sanoo.
Silti matkan varrella on tapahtunut myös katseen muutos.
”Kyllä sieltä välillä löytyy kauniita sommitteluja, maisemia ja erikoisia kuvakulmia. Näitä asioita on tullut opittua matkan varrella ja katsottua ympäristöä uusin silmin. Monella tavalla”, Järvinen toteaa.
Helsingissä sijaitseva Kallion kirkko oli kirkkokuvauksen avaus. Petteri Järvinen pääsi katsomaan mahtavalla paikalla olevaa kirkkoa eri suunnasta ja koki samalla projektia siivittäneen ahaa-elämyksen. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
YHDEN ONNISTUNEEN kirkkokuvan taakse voi Järvisen mukaan kätkeytyä yllättävän paljon yrityksiä ja odottamista.
”Sääolot vaikuttavat valtavasti. Jos on sateista tai kovin tuulista, niin moni kohde jää yksinkertaisesti kuvaamatta”, hän kertoo.
Valoa ei voi pakottaa. Aurinko pitää olla juuri oikeassa kulmassa, ja se hetki on usein hyvin lyhyt.
Kellonajalla on ratkaiseva merkitys, eikä oikeaa hetkeä ole helppo ennakoida.
”Vaikka Google Mapsista ja satelliittikuvista voi vähän arvioida, mistä suunnasta valo tulee, todellisuus yllättää usein”, Järvinen sanoo ajan merkityksestä.
”En hae vastavaloa, mutta jos rakennuksen ympärillä on paljon puita tai ne ovat aivan kiinni kirkossa, kuvaus täytyy tehdä tietyltä kulmalta. Silloin taas pitää odottaa, että aurinko osuu juuri siihen oikein” hän muistuttaa.
Usein kuvaus vaatii paluuta samaan paikkaan yhä uudelleen.
”Kuvauskertoja on kertynyt pitkälti yli tuhat”, Järvinen laskeskelee ja toteaa, että esimerkiksi
Johanneksen kirkkoa hän on käynyt kuvaamassa jo kahdeksan kertaa eikä täydellistä kuvaa ole vieläkään syntynyt.
Hänen mukaansa juuri tämä teki projektista hitaan, mutta samalla palkitsevan.
”Jokainen onnistunut kuva on lopulta monen epäonnistumisen summa”, ilmakuvaaja summaa.
Työ ei Järvisen kohdalla pääty siihen, että kirkko on kerran kuvattu.
”Kyllä niihin tulee palattua uudelleen. Kirkkoja maalataan ja remontoidaan. Silloin haluan ottaa niistä uudet kuvat”, hän sanoo.
Järviselle projekti on muuttuva kokonaisuus ei suljettu arkisto.
”Jos rakennus on selvästi muuttunut, tuntuu luontevalta käydä kuvaamassa se uudestaan. Näin kuvakokoelma pysyy ajan tasalla, eikä kyse ole vain siitä, miltä kirkko näytti jossain tietyssä hetkessä”, Järvinen toteaa.
Haastava kuvattava. Petteri Järvinen on käynyt kuvaamassa Helsingin Johanneksen kirkkoa jo kahdeksan kertaa eikä täydellistä kuvaa ole vieläkään hänen mielestään syntynyt. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
PIELPAJÄRVEN erämaakirkko Lapissa on jäänyt erityisesti mieleen. Kirkko sijaitsee erämaassa noin kymmenen kilometrin päässä Inarin kylästä.
Kesäisin suosittu vihkikirkko vaati jo enemmän kuin pienen poikkeaman reitiltä.
”Sinne piti kävellä maastossa neljä-viisi kilometriä vaihtelevaa reittiä. Oli vielä vähän sellaista savottamaista kulkua. Hyttyset söivät koko matkan”, Petteri Järvinen kertoo.
Pielpajärvi jäi mieleen yhtenä projektin hankalimmista kohteista.
”Se oli kyllä vaikea tapaus. Kun mukana oli drone ja tavallinen kamera, niin kyllä sen tunsi. Varsinkin, kun itse on pohjimmiltaan kaupunkilainen”, Järvinen muistelee erämaareissuaan.
Kuvaus onnistui lopulta yhdellä kerralla, mutta olosuhteet eivät olleet ihanteelliset.
”Päivä oli sateinen ja oikein sellainen tihkusateinen. Kuva ei ole ihan optimaalisin, Järvinen myöntää.
”Mielelläni kävisin siellä vielä uudestaan, mutta en nyt pelkästään sen takia lähde vaeltamaan”, hän pohtii.
Ajatus ei kuitenkaan ole täysin poissuljettu.
”Jos muuten tulee asiaa, saatan vielä sinne uudelleen mennä”, Järvinen kuitenkin jättää ajatuksen paluusta itämään.
”Useimpiin kirkkoihin pääsee kyllä hyvin. Ne on rakennettu kirkkokansaa varten. Usein autolla pääsee aivan kirkon lähelle tai ainakin sen tuntumaan. Silloin dronella kuvaaminen on myös helppoa”. hän kertoo.
Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee Inarissa. Järviselle Pielpajärvi jäi mieleen yhtenä projektin hankalimmista kohteista. ”Se oli kyllä vaikea tapaus”, Järvinen muistelee erämaareissuaan. Kuvaus onnistui lopulta yhdellä kerralla, mutta olosuhteet eivät olleet ihanteelliset. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
KIRKKOJEN SIJAINTI on Järvisen mukaan yksi projektin yllättävimmistä havainnoista.
Eri puolilla Suomea kirkot asettuvat maisemaan eri tavoin, mutta usein logiikka on ollut aikanaan hyvin käytännöllinen. Moni kirkko on rakennettu kukkulan päälle tai näkyvälle paikalle. Pohjois-Karjalassa Rääkkylän kirkko on tästä hyvä esimerkki. Kirkko kohoaa maisemassa paikkaan, johon katse luonnostaan kiinnittyy.
Toisaalla kirkko on sijoitettu vesistön äärelle.
Etelä-Pohjanmaalla vanha Isojoen kirkko seisoo joenhaaran kohdassa, paikassa, johon on ollut helppo tulla veneellä. Moni kirkko onkin rakennettu järven rannalle tai joen varteen. Sinne, minne on aikanaan saavuttu kirkkoveneellä.
Usein kirkko on ollut myös kylän keskipiste.
”Kirkko keskellä kylää, niin kuin sanotaan. Usein se on ollut nimenomaan vanhan kylän keskellä, vaikka kylä myöhemmin olisi siirtynyt tai kasvanut muualle”, Järvinen sanoo.
Kaikki kirkot eivät kuitenkaan noudata tätä logiikkaa.
Järvinen kertoo kohdanneensa myös rakennuksia, jotka tuntuvat olevan täysin irrallaan asutuksesta. Kun drone nousee ilmaan, näkyy joka suuntaan pelkkää metsää.
”Se on ollut hämmästyttävää. On kirkkoja, jotka näyttävät olevan aivan keskellä ei mitään, ja silloin alkaa miettiä, miksi ne on rakennettu juuri siihen”, Järvinen kummastelee.
Erityisesti itärajan tuntumassa ja joissakin Länsi-Suomen kohteissa Järvinen on törmännyt kirkkoihin, joiden sijainti herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
”Niillä on varmasti oma historiansa, jota ei enää heti ymmärrä. Miksi kirkko on juuri siinä paikassa. Se olisi joskus mielenkiintoista selvittää kunnolla”, Järvinen aprikoi.
Pohjois-Karjalassa Rääkkylän kirkko on rakennettu kukkulan laelle. Kirkko kohoaa paikassa, johon katse luonnostaan kiinnittyy. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
KAIKKI KIRKOT eivät ole näyttäytyneet ilmasta sellaisina kuin Järvinen etukäteen ajatteli.
”Olen kasvanut Tampereella ja liikkunut paljon Helsingissä sekä Etelä-Suomessa. Siellä kirkot ovat usein punatiilisiä aika standardimuotoisia rakennuksia”, hän sanoo.
Ennen kirkkojen kuvaprojektia hän kuvitteli, että suurin osa kirkoista olisi visuaalisesti melko tylsiä.
”Ajattelin, että ne ovat kaikki vähän samanlaisia. Mutta olin väärässä”, hän tunnustaa.
Ilmasta kuvattaessa esiin alkoi nousta yllättäviä poikkeuksia.
”Vuolijoen kirkko oli ehkä suurin yllätys. Se näyttää melkein piparkakkutalolta. Ihan ihmeellinen rakennus”, Järvinen kertoo ja lisää vanhojen kivikirkkojen olevan yksinkertaisesti mahtavia.
Kauneuden rinnalla tuli vastaan myös toisenlaisia reaktioita.
”On niitä tylsiäkin. Esimerkiksi Kouvolan kirkko. Se on usein mainittu Suomen rumimpien kirkkojen joukossa. Sitten on tuo Tapiolan kuutio”, hän toteaa suoraan.
Toiset kirkot yllättivät mittakaavallaan.
”Luhangan kirkko on melkein kuin katedraali, ja Kanta-Loimaan kirkko näyttää aivan siltä kuin se olisi Italiasta”, Järvinen sanoo.
Kanta-Loimaalla selitys löytyi vasta sisätiloissa.
”Siellä kerrottiin, että kirkosta tuli liian suuri. Piirustukset oli alun perin tarkoitettu toiseen kaupunkiin”, hän muistelee kuulemaansa.
Tarinat kirkkojen synnystä ovat jääneet Järviselle erityisesti mieleen.
”Monessa paikassa tuntuu, että pahoitellaan jälkikäteen: tästä tuli nyt vähän turhan iso tai mittasuhteet menivät puusepällä vahingossa pieleen”, hän naurahtaa.
”En tiedä, onko se suomalaista vaatimattomuutta vai ihan aitoja rakennusmokien selityksiä. Nämä tarinat ovat olleet todella huvittavia kuulla”, Järvinen kertoo.
Kanta-Loimaan kirkko on komeaa katseltavaa. ”Siellä kerrottiin, että kirkosta tuli liian suuri. Piirustukset oli alun perin tarkoitettu toiseen kaupunkiin”, muistelee Petteri Järvinen kuulemaansa. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
JÄRVISEN MUKAAN kaikki kirkot eivät istu enää nykyisiin tarpeisiin. Hän on samalla huolissaan niiden kohtalosta.
”Moni kirkko on yksinkertaisesti liian suuri tähän aikaan ja käyttötarpeeseen. Se herättää väistämättä kysymyksen siitä, kuka niitä tulevaisuudessa ylläpitää. Ylläpito vaatii rahaa, hän sanoo.
Kiertäessään eri puolilla Suomea hän on nähnyt myös suuria eroja kirkkojen kunnossa.
”Joissakin kirkoissa näkee heti, että rakennus on huonossa kunnossa ja remontti olisi kipeästi tarpeen”, Järvinen kertoo.
Toisaalta vastassa on ollut myös aivan toisenlaisia esimerkkejä.
”On seurakuntia, joissa kirkko on pidetty viimeisen päälle kunnossa. Niihin on selvästi pystytty panostamaan, ja remontit on tehty todella hienosti”, Järvinen iloitsee.
Kuvausprojektin aikana Järvinen on ehtinyt todistaa myös sitä, miten kirkot katoavat tai muuttuvat.
”Rautjärven kirkon ehdin kuvata vain muutamaa kuukautta ennen kuin se paloi”, hän kertoo.
Kiihtelysvaaran kirkon kohdalla ajoitus oli myös ratkaiseva.
”Siellä vanha kirkko oli tuhoutunut tulipalossa jo muutamia vuosia aiemmin, mutta uusi kirkko oli rakennettu tyhjälle tontille. Ehdin kuvata senkin ennen kuin projekti eteni pidemmälle”, hän muistelee
Tällaiset tapaukset ovat saaneet Järvisen pohtimaan kirkkojen haavoittuvuutta laajemmin.
”Kyllähän näissä väistämättä tulee vastaan tuhopolttoja, purkamista ja tilanteita, joissa kirkkoa ei enää ole varaa ylläpitää tai käyttää”, hän sanoo.
Juuri tästä syystä kuvausprojektin merkitys on hänen mielestään kasvanut matkan varrella.
”Sen takia ajattelen, että tällä kuva-arkistolla on jonkinlaista arvoa. Ehkä myös tuleville sukupolville”, Järvinen miettii.
Petteri Järvinen ehti kuvata Rautjärven kirkon. Kirkko tuhoutui tuhopoltossa 25.12.2022. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
KUVAUSREISSUILLA Järvinen kohtasi myös paljon ihmisiä. Heidän suhtautumisensa droneen yllätti hänet.
”Lähes kaikki suhtautuivat todella innostuneesti. Moni ilahtui ja alkoi saman tien kertoa oman kirkon historiaa”, hän sanoo.
Erityisesti Lapissa kohtaaminen jäi mieleen.
”Kemijärvellä tultiin kyselemään, mihin kuvat tulevat ja kerrottiin innokkaasti kirkon taustoista”, Järvinen kertoo.
”Siellä miehet alkoivat kertoa kaikenlaisia tarinoita ja juoruja. Mistä kellot oli löydetty ja mitä kirkossa oli vuosien varrella tapahtunut. Sellaista, mitä ei kirjoista lue”.
Kaikki reaktiot eivät kuitenkaan olleet pelkästään myönteisiä.
”Ainoa paikka, jossa sain kunnolla kritiikkiä oli Maaningan kirkko. Kun lennätin dronea kirkon yllä muutaman minuutin, se koettiin häiritseväksi, ja siitä tultiin suoraan sanomaan”, Järvinen muistelee
Poikkeus vain korosti kokonaiskuvaa.
”Muuten vastaanotto oli poikkeuksetta rakentava ja positiivinen”.
Monessa paikassa ihmiset kokivat projektin jopa kunnia-asiana.
”Usein tuntui siltä, että ihmiset olivat aidosti ylpeitä: meidänkin kirkko pääsee mukaan tähän kokoelmaan”, hän muistelee.
”Kemijärvellä tultiin kyselemään, mihin kuvat tulevat ja kerrottiin innokkaasti kirkon taustoista”, Järvinen muistelee yhtä Lapin kuvausreissuaan. Monessa paikassa ihmiset kokivat kirkkojen kuvausprojektin jopa kunnia-asiana. Kuva: Petteri Järvinen/Suomen luterilaiset kirkot ilmakuvina
PITKÄN PROJEKTIN jälkeen olo ei Järvisen mukaan ollut yksiselitteinen.
”Ihmisellä täytyy olla projekteja ja tavoitteita. Kun tavoite sitten jonain päivänä täyttyy, mukaan tulee väistämättä pieni tyhjyys. Tässäkö tämä nyt oli ja mitä seuraavaksi?”, hän sanoo.
Kirkkojen kuvaaminen ei ole tullut päätökseen. Kirkot näyttävät talvella aivan erilaisilta kuin kesällä tai syksyllä. Silti tietty raja tuli vastaan, kun noin 850 kirkkoa oli kuvattu. Se oli selkeä virstanpylväs.
Seuraava projekti on vielä auki. Viime kesänä hän kuvasi kirkkojen ohella laajasti suomalaista maisemaa ja kaupunkeja.
”En tiedä vielä, onko se taas koko Suomea kiertävä vai jotain helpommin hallittavaa”, hän pohtii.
Yksi asia on kuitenkin varma. Kuvaaminen jatkuu.
”Kesä on Suomessa lyhyt ja älyttömän kaunis. Sitä kannattaa käyttää kuvaamiseen, niin kaupungeissa kuin maaseudulla”, Järvinen sanoo.
Drone nousee ilmaan ensi kesänäkin.
