Kaksikymmentäyksi vuotta sairaalapappina Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa työskennellyt Matti Aho kohtasi päivittäin työssään iloa ja surua, kuolemaa ja elämää. Tärkeimmät sanat ovat kuitenkin toivo ja armo.
Miten usein kuoleman hetkellä potilas haluaa, ettei pappikaan saa tulla rukoilemaan tai auttamaan kuoleman hetkellä?
”On ollut niitäkin hetkiä, että on todettu, ettei potilas halua pappia paikalle. Joskus on ollut tilanteita, että omaiset ovat kutsuneet ja menen paikalle. Esittelen itseni sairaalapastoriksi ja kysyn, miten voit? Jos potilas sanoo, ettei halua pappia paikalle, saatan kysyä: Haluatko ihmisen paikalle? Silloin tällöin käy niin, että potilas sanookin haluavansa jutella jonkun kanssa. Haittaako nämä eli papin liperit ja tarvittaessa otan liperit pois. Erittäin harvoin sanotaan, että mene vain pois”, Aho sanoo.
Matti Aho opiskeli teologiaa 1980-luvulla Helsingin yliopistossa.
Jos ihmisen kuolema on lähellä tai edes kuoleman ajatus on lähellä, se koskettaa aina tietysti ihmistä itseään, mutta laajasti hänen lähipiiriään.
”Kyllä kuolema arjen keskellä voi olla arkakin asia. Kyllä sen huomaa, kun aloittaa puhumaan kuolemasta ihan kuoleman nimellä, jotkut saattavat hätkähtää. Jo sana kuolema voi olla vieras. Mieluummin käytetään jotain kiertoilmaisua kuten esimerkiksi ’nukkui pois’.”
TOIVO JA ARMO ovat kuoleman vastavoima.
”Toivo ja armo ovat kuolemanpelon vastavoimia. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, mutta toki tuntemattomaan meneminen voi pelottaa. Jos armo ja toivo ovat kuoleman tilanteessa mukana, sitä ei tarvitse pelätä.”
”Jokainen Suomessa asuva on ollut jollain tavoin kosketuksissa kristinuskon kanssa. Vaikka olisi kuinka ateisti, jonkinlainen kosketus uskontoon on ollut. Ihan kulttuurin kautta, ystävien tai naapurien kautta.”
”Kun puhutaan eksistentiaalisista eli olemassaolemiseen liittyvistä asioista, kuka minä olen, miksi minä olen, tulee mukaan nimenomaan hengellisyys tavalla tai toisella. Tässä vaiheessa voi tulla mukaan myös jumala-ajatus. Jumala voidaan kirjoittaa isolla tai pienellä kirjaimella, mutta silti se voi olla tärkeää. Körttivirressakin on sanat, että ”toivon vaan vaikkei toivoa ole ollenkaan”, Aho sanoo.
”Kuolemassa ihmisiä kaikkein eniten ahdistaa hylätyksi tulemisen pelko: Kun minä kuolen, kukaan ei välitä minusta enää tai ei voi olla kokemassa sitä, että joku välittäisi minusta. Rakastaa ja tulla rakastetuksi on ihmisen syvin tarve. Kokea, että minä olen rakas jollekin ja minäkin voin rakastaa. Ihminen pyrkii jotakin kautta sanoittamaan hengellisiä kokemuksiaan.”
Keitä pitää lohduttaa kuoleman hetkellä enemmän: kuolevaa vai hänen omaisiaan?
”Se vaihtelee. Jos on kuolevan ihmisen kanssa kahdestaan, kyllä siinä tulee aina kerrattua elämän eri vaiheita. Varsinkin, jos on lapsia ja lastenlapsia, ihminen saattaa pohtia, että onko ollut riittävän hyvä isä tai äiti. Eli ihminen saattaa ajattella, ettei ollut riittävän hyvä siinä roolissa ja siinä ihmisen roolissa, joka minulle oli annettu. Harvoin harmitellaan sitä, ettei ollut riittävän hyvä työntekijä. Tällaisia asioita siinä viimeisillä hetkillä käydään läpi. Yritän lohduttaa ja sanoa, ettei meiltä yhtään enempää vaadita. Kuoleman hetkellä lapsilta kysyttäessa lapset sanovat, ettei parempaa vanhempaa olisi voinut toivoa.”
”Kyllähän työssäni yksi tärkeä asia on se, että ihminen saa kokea olevansa tärkeä – myös Jumalan silmissä arvokas. Ja se Pyhyyden läsnäolon kokemus – rukous. Se rauhoittaa mieltä”, Aho päättää.
Aho jäi viettämään ansaittuja eläkepäiviään alkusyksystä 2024.
Suomessa on 120 sairaalapappia
– Suomessa työskentelee 120 sairalapappia, joiden tarjoama tuki on maksutonta potilaalle sairaalassa ja heidän läheisilleen.Sairaalapapit ovat kriisityön ja henkisen ja hengellisen tuen ammattilaisia. He ovat saaneet tehtävään erityisen koulutuksen. Tavoitat sairaalapapin hoitohenkilökunnan kautta.- Sairaalapapit ovat kriisityön ja henkisen ja hengellisen tuen ammattilaisia. He ovat saaneet tehtävään erityisen koulutuksen.
– Kaikki sairaalappien kanssa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia, eikä sairaalapapin kanssa keskustelu vaadi mitään uskonnollista vakaumusta. Sairaalapappeja työskentelee Suomessa kaiken kaikkiaan noin 120 sosiaali- ja terveydenhuollossa.
– Sairaalapapit ovat myös terveydenhuollon henkilökunnan tukena. He pitävät purkutilanteita ja hyödyntävät niissä kriisityön osaamistaan. Työnohjaajan koulutuksen saaneet sairaalapapit toimivat työnohjaajina.
Tällä hetkellä Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa työskentelee sairaalateologina Anne Peltomaa (+358 50 314 7454)
Lähde: www.evl.fi
FAKTA
Matti Aho
Syntynyt 4.6.1959
65-vuotias
Lapsuuden vietti Perttelissä, joka on nykyisin osa Salon kaupunkia
Opiskeli 1980-luvulla Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Vihittiin papiksi joulukuussa 1987.
Neljä lasta ja kohta 14 lastenlasta.
On ollut sairaalapastorina 21 vuotta Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa. Ennen tätä 15 vuotta seurakuntapastorina Evijärvellä.
