Agenttien agentti on poissa. Kitaristi, sovittaja ja Agents-yhtyeen musiikillinen johtaja Esa Pulliainen menehtyi kotonaan Vantaalla lauantaina 30. toukokuuta pitkän sairauden uuvuttamana. Pulliainen oli 69-vuotias.
Kuolemasta kertoi hänen puolisonsa Marita Pulliainen Esa Pulliainen Official -Facebook-ryhmässä. Julkaisussa oli radiotoimittaja Josper Knutasin kirjoittama muistoteksti, joka alkoi sanoilla: ”Sinivalkoinen kitara on vaiennut.”
Lause osui heti siihen, mistä moni Pulliaista muistellut alkoi kirjoittaa. Ei pelkästään miehestä, yhtyeestä tai pitkästä urasta, vaan äänestä. Kitarasta, jonka sointi oli ollut mukana tanssilavoilla, radiossa, levyillä, autoissa ja kodeissa.
Radio Musan ja Hitit!-lehden päätoimittaja Pentti Teräväinen kirjoitti Pulliaisen “pelastaneen Suomen tanssilavakulttuurin 80-luvulla” ja palauttaneen rock’n’rollin kansan syvien rivien tietoisuuteen. Samassa viestissä hän kuvasi Pulliaista sympaattiseksi ja vaatimattomaksi mieheksi, kitaran mestariksi.
Toisessa viestissä Teräväinen sanoi sen vielä yksinkertaisemmin: Esan musiikki elää. Hän “soittaa jatkossakin”.
Pulliaisen kuolemaa surivat myös ne, joille hän oli ennen kaikkea esikuva. Marco Kärkkäinen kirjoitti, että Pulliaisen soitto sai hänet jatkamaan kitarointia. Antti Pennanen kutsui häntä kitaristilegendaksi ja suurimmaksi esikuvakseen.
Viestit kertovat siitä, miten laajalle Pulliaisen vaikutus ulottui. Se ei jäänyt vain muusikkopiireihin. Vesa Hursti kirjoitti, että Pulliaisen musiikki on ikuinen osa suomalaista sielunmaisemaa. Tarmo Uusitalon mukaan Pulliainen soitti “suomalaisten sydämiin” ja tulkitsi soitollaan “surua, kaihoa ja iloa, siis elämää”.
Pulliainen syntyi Helsingissä 1. tammikuuta 1957. Agents perustettiin vuonna 1979 Tuomari Nurmiota säestäneen Köyhien ystävien raunioille. Yhtyeen ytimessä olivat Esa Pulliainen ja hänen isoveljensä Kai Pulliainen, joka soitti bassoa.
Solistit vaihtuivat vuosien varrella, mutta Pulliaisten veljekset pysyivät. Agentsin kautta suurelle yleisölle nousivat Topi Sorsakoski ja Jorma Kääriäinen. Yhtye säesti myös Rauli Badding Somerjokea, Ville Valoa ja Maustetyttöjä. Suurimman suosionsa Agents saavutti Sorsakosken, Kääriäisen ja Ville Valon solistivuosina.
Pulliaisen soitossa rautalanka, rock, iskelmä, rockabilly ja vanhat viihdemusiikin klassikot eivät kuulostaneet erillisiltä vaikutteilta. Niistä syntyi oma tunnistettava kieli. Muistotekstissä hänen vaikutustaan suomalaisen rockin ja kevyen musiikin kehitykseen kuvataan valtavaksi.
Muusikko ja kulttuuritoimittaja Suonna Kononen on kutsunut Pulliaista Karjalainen-lehdessä “sähkökitaran Kekkoseksi”. Vertaus kertoo asemasta, jonka Pulliainen saavutti suomalaisessa kitaramusiikissa.
Suruviesteissä muistettiin myös ihmistä soittajan takana. Gabi Hakanen kirjoitti menettäneensä rakkaan ystävän ja työtoverin. “Ikävä on sanoinkuvaamattoman suuri”, hän kirjoitti.
Pulliaiselle myönnettiin uransa aikana valtion säveltaiteen palkinto vuonna 2003, Vantaan kulttuuripalkinto vuonna 2015 ja Erikois-Emma vuonna 2023.
Hänen viimeiseksi levyjulkaisukseen jäi 27. maaliskuuta ilmestynyt Agentsin neljän raidan EP Kehä kaartuu Vol. 1. Sen takakansiteksti päättyi Pulliaisen omiin sanoihin:
“Kehä kaartui ja ympyrä sulkeutui. Hyvät sävellykset ja hyvät muistot kestävät kulutusta kulumatta.”
Esa Pulliaista jäivät kaipaamaan puoliso Marita, tytär Brita, läheiset sekä suuri joukko suomalaisen kitaramusiikin ystäviä.
