Mikä on ihmiskunnan vaarallisimpia saavutuksia? Ruuti, ydinpommi tai jokin muu ase tulee helposti mieleen. Tänä päivänä joidenkin mielestä ehkä tekoäly.
Mutta sokeri?
Tiedetoimittaja Marcus Rosenlundin teos Edistys ja erehdys – Keksintöjen hinta tulesta teollistumiseen paljastaa arkisen makeuden takaa huomattavasti synkemmän historian.
Sokeri kuuluu syntymäpäiville, häihin ja hautajaiskahveille. Sitä lisätään tuotteisiin, joita ei edes ajatella makeisiksi. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kärsimystä ja kuolemaa sokerin tuotannon ja kulutuksen historiaan mahtuu.
Kirja kysyy, mitä kaikkea olemme joutuneet maksamaan edistyksestä. Kuka siitä on hyötynyt ja kenen maksettavaksi hinta on lopulta jäänyt?
Turhan usein hintana ovat olleet myös ihmishenget.
Tiedetoimittaja Marcus Rosenlund kutsuu sokeria kirjassaan ”lailliseksi heroiiniksi”. Teoksessaan ”Edistys ja erehdys” hän tarkastelee ihmiskunnan saavutusten varjopuolia – kuinka elämää helpottaneet keksinnöt ja edistysaskeleet ovat tuoneet mukanaan myös kärsimystä ja kuolemaa. Kuva: © Aleksandra Lemke / S&S
MAANVILJELYS MUUTTI ihmisen elämän perusteellisesti.
Ravintoa voitiin tuottaa yhä suuremmalle väestölle, syntyi pysyviä asutuksia ja lopulta kaupunkeja. Samalla ihmiset muuttivat yhteen entistä tiiviimmin. Taudit saivat otolliset olosuhteet levitä, ja läheinen kosketus kotieläimiin lisäsi eläimistä ihmisiin siirtyvien tartuntojen mahdollisuuksia.
Maanviljely tuotti ylijäämää ja turvaa mutta myös epidemioita. Ihmisiä syntyi enemmän ja väestö kasvoi, vaikka varhaisten viljelijäyhteisöjen elämä saattoi olla monin tavoin epäterveellisempää kuin metsästäjä-keräilijöiden.
Nykyaikaan päästessä torjunta-aineiden historia kertoo edistyksen ristiriidoista. Niiden avulla suojeltiin ruokaa ja torjuttiin tauteja levittäviä hyönteisiä. DDT:n kaltaiset aineet auttoivat esimerkiksi malariahyttysten torjunnassa, mutta samalla havaittiin vakavia ympäristöhaittoja. Hyönteiset kehittivät myös vastustuskykyä.
Yhden ongelman ratkaiseminen synnytti uusia.
Ihmiskunta osaa löytää paheensa. Tupakka on siitä synkimpiä. Se ei ravitse eikä lämmitä, mutta siitä kasvoi maailmanlaajuinen teollisuudenala.
Tupakoinnin arvioidaan aiheuttaneen noin sata miljoonaa kuolemaa 1900-luvulla. Jos tupakointitavat eivät muutu merkittävästi, tällä vuosisadalla tupakointiin liittyvien kuolemien määrä saattaa nousta jopa miljardiin.
SOKERIN KOHDALLA Rosenlund menee vielä pidemmälle. Hän kutsuu sitä suoraan ”lailliseksi heroiiniksi”. Vertaus on tarkoituksellisen provosoiva, ei lääketieteellinen määritelmä.
Kirjailija kertoo omasta lapsuudestaan, jolloin ylipaino ja koulukiusaaminen kietoutuivat makeisista haettuun lohtuun. Makean syöminen lisäsi painoa, mikä puolestaan pahensi kiusaamista. Kierre jätti jälkensä hänen terveyteensä.
Rosenlund ei siis saarnaa ulkopuolelta. Hän tunnustaa itsekin rakastavansa makeaa ja kuvaa sokeria kissanpennuksi. Suloinen, mutta teräväkyntinen.
Makeuden historiallinen hinta oli kuitenkin korkea jo ennen nykyisiä kansantauteja.
Sokeriruokoplantaasit tuottivat valtavia rikkauksia, mutta tuotanto perustui monin paikoin orjuuteen ja pakkotyöhön. Ihmisiä kuljetettiin Atlantin yli orjuutettaviksi, ja lukemattomat menettivät henkensä matkalla tai plantaasien ankarissa oloissa. Sokerin historia liittyy siten myös ihmiskauppaan, riistoon ja kuolemaan.
Rosenlund nostaa kirjassaan esiin myös sokeriteollisuuden synkän yhteyden natsien kaasukammioihin. Saksassa sokerijuurikkaan jalostuksessa syntyneistä jäteaineista valmistettiin syaanivetyä, jota käytettiin Zyklon B -torjunta-aineen vaikuttavana aineena.
Väite kuulostaa uskomattomalta, mutta yhteyden vahvistaa myös saksalaisen kemianteollisuusyhtiö Evonikin julkaisema selvitys edeltäjänsä Degussan historiasta.
Sokeri itsessään ei ole keksintö, vaan luonnossa esiintyvä aine. Sen sijaan ihminen kehitti menetelmät, joilla siitä saatiin edullinen ja kaikkialla saatavilla oleva kulutustuote.
Teollistumisen myötä sokeria alettiin lisätä yhä useampiin elintarvikkeisiin. Sitä löytyy makeisten ja virvoitusjuomien lisäksi muroista, jogurteista ja kastikkeista.
Runsas vapaan sokerin saanti voi edistää painonnousua ja lisätä hampaiden reikiintymistä. Ylipaino puolestaan kasvattaa muun muassa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Sokeri ei ole yksin näiden sairauksien aiheuttaja, mutta sen runsas käyttö on yksi terveyteen vaikuttavista tekijöistä.
Rosenlund nostaa esiin kysymyksen, jota harvoin pysähdytään pohtimaan: miksi lisättyä sokeria pitää ylipäätään olla niin monessa tuotteessa?
RUUDIN SYNTY on kirjan erikoisimpia historiallisia paradokseja.
Kiinalaiset alkemistit etsivät aikoinaan keinoja pidentää elämää, jopa saavuttaa kuolemattomuus. Heidän kokeiluistaan kehittyi seos, josta tuli vuosisatojen mittaan yksi sodankäynnin mullistavimmista välineistä.
Rosenlundin mukaan ihminen on johdonmukainen ja ennalta-arvattava: kaikki, mikä voi paukkua ja säkenöidä ja luoda iloa, voi myös pelottaa, tappaa ja levittää tuhoa.
Yritys voittaa kuolema auttoi lopulta tehostamaan tappamista.
Ruuti muutti aseet, linnoitukset ja armeijat. Myöhemmin teollinen kehitys kasvatti sodankäynnin mittakaavaa entisestään. Höyrykoneita tarvittiin aluksi muun muassa kaivosten vedenpoistoon, mutta konevoima palveli aikanaan myös asetehtaita. Rautatiet nopeuttivat sotilaiden ja aseiden kuljetuksia.
Lentokoneet, ydinaseet ja nykyiset droonit ovat jatkaneet samaa kehitystä.
Ihminen on oppinut tuhoamaan kohteita yhä kauempaa ja entistä suuremmalla voimalla. Samalla sodankäynnin seuraukset ovat ulottuneet yhä laajemmin myös siviiliväestöön.
Tietokoneiden kehitystä vauhdittivat jo varhain myös sotilaalliset tarpeet. Toisen maailmansodan aikana niitä käytettiin esimerkiksi salakirjoitusten murtamiseen. Sittemmin tietokoneet ovat mullistaneet lähes kaikki elämänalueet, mutta niiden merkitys sodankäynnissä ei ole kadonnut.
Rosenlund toteaa tylysti, että nyt toistamme rituaalin vielä kertaalleen tekoälyn kanssa. ”Puhumme tautien parantamisesta, energiajärjestelmien optimoinnista ja konfliktien välttämisestä samalla, kun opetamme koneita löytämään maaleja nopeammin kuin ehdimme silmäämme räpäyttää – vieläpä ilman, että meidän tarvitsee puuttua koko asiaan”, Rosenlund kirjoittaa.
Hänen mukaansa me olemme kiistatta tehneet väkivallasta oman taiteenlajinsa suuremmassa määrin kuin mikään muu laji.
Teknologian hyödyllisyys ei ole koskaan estänyt käyttämästä sitä myös toisten vahingoittamiseen. Se näyttää olevan yksi ihmiskunnan historian sitkeimmistä piirteistä.
Rosenlund muistuttaa myös keksijöiden ja tiedemiesten ristiriitaisista perinnöistä. Alfred Nobel tunnettiin dynamiitista, mutta hänen nimensä elää rauhanpalkinnossa. Robert Oppenheimer puolestaan jäi historiaan atomipommin kehittäjänä. Mihail Kalašnikovin nimi yhdistetään edelleen maailman tunnetuimpiin tuliaseisiin.
Hyvistäkin aikomuksista voi seurata jotakin tuhoisaa. Marcus Rosenlund pohtii kirjassaan ”Edistys ja erehdys”, miksi ihminen on ollut taitavampi kehittämään uusia keksintöjä kuin ennakoimaan niiden seurauksia.
KAIKKIEN SAAVUTUSTEN seurauksia ei voitu ennakoida. Toisinaan niiden mahdollisuudet ymmärrettiin, mutta niitä päätettiin käyttää silti.
Olisi kuitenkin väärin väittää, että edistys olisi vienyt ihmiskuntaa vain kohti kuolemaa. Rokotteet, antibiootit, puhdas vesi ja paremmat elinolot ovat pelastaneet valtavasti ihmishenkiä. Elinikä on pidentynyt ja monet aiemmin tappavat sairaudet on saatu hallintaan.
Rosenlund ei vastusta kehitystä. Hän vertaa ihmistä keksintöjensä äärellä lapseen, joka on juuri löytänyt tulen. Innostus vie eteenpäin, mutta seurauksia ajatellaan liian vähän. Ihminen osaa saada nerokkaat keksintönsä toimimaan, mutta ei aina pysähdy kysymään, mitä niiden käytöstä myöhemmin seuraa.
Virheet eivät hänen mukaansa tarkoita, että keksinnöt olisi pitänyt jättää tekemättä. Niistä olisi vain pitänyt oppia.
Rosenlundin Edistys ja erehdys on hyvä ja ajattelemaan pistävä kirja. Se muistuttaa, ettei onnistuneen keksinnön tarina välttämättä pääty siihen, kun se otetaan käyttöön. Joskus seuraukset paljastuvat vasta sukupolvien kuluttua.
”Edistys ei ole enkeli. Se on moottori”, Rosenlund kirjoittaa.
Moottorin suunnasta vastaa ihminen.
Lähdeteos: Marcus Rosenlund, Edistys ja erehdys – Keksintöjen hinta tulesta teollistumiseen. Suomennos Kari Koski. Kustantamo S&S, 2026.
