Taiteilija ja pitkän linjan kulttuurikeskustelija Teemu Mäki on tarkastellut kuolevaisuutta uransa alusta asti. Hänelle kuolema ei ole tabu, vaan reitti ihmisyyden peruskysymyksiin: valtaan, rakkauteen, moraaliin ja elämän rajallisuuteen. Mäen ajattelun ytimessä on ajatus, että kuoleman katsominen ei vie elämäniloa, vaan kirkastaa sen: kun hahmottaa rajallisuutensa, myös tärkeä hahmottuu.
Tampereella Kulttuuritalo Laikussa esillä oleva Miten elää kuoleman kanssa? -näyttely kokoaa maalauksia, piirustuksia, valokuvia ja tekstejä. Teokset vaihtelevat, mutta kulkevat saman linjan: kuolemaa ei voi välttää, mutta sen kanssa voi elää. Näyttely on osa Tampereen seurakuntien Kuolevainen-hanketta. Näyttelyyn on vapaa pääsy.
”Kuolema ei ole elämän vastakohta, vaan elämän ääriviiva ja kaikkien merkitysten perimmäinen lähde. Se, että kaikki on rajallista, saa elämän tuntumaan kallisarvoiselta”, Mäki sanoo esitellessään ajatuksiaan näyttelystä internetissä.
Monet maalaukset käsittelevät ihmisen aiheuttamaa tuhoa; luontokatoa, sotia ja jatkuvaa kulutusta. Mummat kaiken keskellä -teoksessa vanhat naiset seisovat maailman murrosten keskellä. Mäki ei selitä kuvia puhki, mutta niiden tunnelma tuo näkyviin sekä suoran väkivallan että hiljaiset rakenteet, jotka kuluttavat maailmaa.
Mummat kaiken keskellä (Hei, lapsuuteni opettajat, kuinkas täs näin kävi?), 2023. Kuva: Teemu Mäki/Kuolevainen.fi
Näyttelyn henkilökohtaisimmat työt liittyvät Mäen vanhempiin. Muotokuvat Muistan äidin ja korpin sekä Pentti ja Aatos, kaappikellon kaa yhdistävät surutyön ja filosofian. Lapsi ja vanhus asettuvat rinnakkain, ei vastakohdiksi vaan elämän jatkumoksi. Mäen mukaan elämän arvo ei vähene iän myötä, vaan kokemus syvenee.
Kehollisuutta käsittelevä Riiputus (painovoimat) -valokuva rinnastaa lapsen ja aikuisen kehon, elämänvoiman ja kuoleman merkit. Teos kysyy, mitä aika tekee ruumiille ja mitä ruumis kertoo ajasta.
Valokuvakokonaisuus Neljä sukupolvea, kaksi sukupuolta, yksi kuolema tarkastelee elämän siirtymistä ihmisestä toiseen. Sukupolvien jatkumo ei poista kuolemaa, mutta muistuttaa, että elämä jatkuu yksilön jälkeen.
Rinnalla kulkevat runot pohtivat suhdetta jumalaan, muihin lajeihin, maatumiseen ja väkivallan mekanismeihin. Niissä kuolema ei ole irrallaan. Se on osa kaikkea, mistä elämä muodostuu.
Mäki ei tee kuolemasta kevyttä, mutta ei myöskään ylivoimaista. Näyttely tarjoaa tilan katsoa kuolevaisuutta rauhassa ja miettiä, mitä haluaa vaalia niin kauan kuin aikaa on. Sen ydin on hiljainen, mutta selkeä.
Kun katsoo kuolemaa, näkee elämän tarkemmin.
