Miten elää kuoleman kanssa? Teemu Mäen näyttelyssä kuolema on pääosassa, mutta ilo ja elämänhalu kulkevat mukana. Näyttely on Tampereella Kulttuuritalo Laikun Galleriassa 14. joulukuuta asti. Kuva: Teemu Mäen kotisivut teemumaki.com

Kuolema koskettaa | Teemu Mäki avasi näyttelyssä oven kohti väistämätöntä kysymystä – Kun katsoo kuolemaa mitä silloin näkee?

Tampereella Kulttuuritalo Laikun Galleriassa esillä ollut Teemu Mäen näyttely Miten elää kuoleman kanssa? ei pyrkinyt keventämään kuolemaa eikä tekemään siitä lohdutonta. Se tarjosi tilan, jossa aihetta voi katsoa rauhassa ja omista lähtökohdista. Näyttely oli avoinna 14. joulukuuta asti.
Tapani Postila
IKUISUUSMEDIA

Taiteilija ja pitkän linjan kulttuurikeskustelija Teemu Mäki on tarkastellut kuolevaisuutta uransa alusta asti. Hänelle kuolema ei ole tabu, vaan reitti ihmisyyden peruskysymyksiin: valtaan, rakkauteen, moraaliin ja elämän rajallisuuteen. Mäen ajattelun ytimessä on ajatus, että kuoleman katsominen ei vie elämäniloa, vaan kirkastaa sen: kun hahmottaa rajallisuutensa, myös tärkeä hahmottuu.

Tampereella Kulttuuritalo Laikussa esillä ollut Miten elää kuoleman kanssa? -näyttely kokosi maalauksia, piirustuksia, valokuvia ja tekstejä. Teokset vaihtelivat, mutta kulkivat saman linjan: kuolemaa ei voi välttää, mutta sen kanssa voi elää. Näyttely oli osa Tampereen seurakuntien Kuolevainen-hanketta. Näyttelyyn oli vapaa pääsy.

”Kuolema ei ole elämän vastakohta, vaan elämän ääriviiva ja kaikkien merkitysten perimmäinen lähde. Se, että kaikki on rajallista, saa elämän tuntumaan kallisarvoiselta”, Mäki sanoo esitellessään ajatuksiaan näyttelystä internetissä.

Monet maalaukset käsittelevät ihmisen aiheuttamaa tuhoa; luontokatoa, sotia ja jatkuvaa kulutusta. Mummat kaiken keskellä -teoksessa vanhat naiset seisovat maailman murrosten keskellä. Mäki ei selitä kuvia puhki, mutta niiden tunnelma tuo näkyviin sekä suoran väkivallan että hiljaiset rakenteet, jotka kuluttavat maailmaa.

 

Mummat kaiken keskellä (Hei, lapsuuteni opettajat, kuinkas täs näin kävi?), 2023. Kuva: Teemu Mäki/Kuolevainen.fi

 

Näyttelyn henkilökohtaisimmat työt liittyivät Mäen vanhempiin. Muotokuvat Muistan äidin ja korpin sekä Pentti ja Aatos, kaappikellon kaa yhdistävät surutyön ja filosofian. Lapsi ja vanhus asettuvat rinnakkain, ei vastakohdiksi vaan elämän jatkumoksi. Mäen mukaan elämän arvo ei vähene iän myötä, vaan kokemus syvenee.

Kehollisuutta käsittelevä Riiputus (painovoimat) -valokuva rinnastaa lapsen ja aikuisen kehon, elämänvoiman ja kuoleman merkit. Teos kysyy, mitä aika tekee ruumiille ja mitä ruumis kertoo ajasta.

Valokuvakokonaisuus Neljä sukupolvea, kaksi sukupuolta, yksi kuolema tarkastelee elämän siirtymistä ihmisestä toiseen. Sukupolvien jatkumo ei poista kuolemaa, mutta muistuttaa, että elämä jatkuu yksilön jälkeen.

Rinnalla kulkevat runot pohtivat suhdetta jumalaan, muihin lajeihin, maatumiseen ja väkivallan mekanismeihin. Niissä kuolema ei ole irrallaan. Se on osa kaikkea, mistä elämä muodostuu.

Mäki ei tee kuolemasta kevyttä, mutta ei myöskään ylivoimaista. Näyttely tarjoaa tilan katsoa kuolevaisuutta rauhassa ja miettiä, mitä haluaa vaalia niin kauan kuin aikaa on. Sen ydin on hiljainen, mutta selkeä.

Kun katsoo kuolemaa, näkee elämän tarkemmin.

Jaa uutinen:

Luitko jo nämä?

Tilaa uutiskirje - Pääset heti parhaiden artikkelien pariin!

Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi niin saat kaksi kertaa kuukaudessa Ikuisuusmedian uutiskirjeen ja varmistat, etteivät kiinnostavat artikkelit jää huomaamatta. Uutiskirje on maksuton eikä se velvoita mihinkään.

Please wait...

Kiitos tilaamisesta! Alat nyt saada uutiskirjeemme sähköpostiisi kaksi kertaa kuukaudessa.