Kesäinen vesi näyttää usein turvalliselta juuri silloin, kun se on tutuin.
Mökkiranta, lähijärvi, vene, uimapaikka, jossa on käyty vuosia. Moni hukkuminen ei tapahdu vieraassa ja arvaamattomassa paikassa, vaan ympäristössä, jonka ihminen luulee tuntevansa.
Perjantaina 25. heinäkuuta 2025 Suomessa hukkui seitsemän ihmistä uimisen yhteydessä. Neljä heistä oli lapsia.
Samana päivänä vietettiin Maailman hukkumisten ehkäisyn päivää. Päivä on YK tunnustama ja Maailman terveysjärjestö WHO koordinoima vuosittainen kansainvälinen kampanjapäivä. Sen tarkoitus on muistuttaa, että hukkuminen ei ole vain yksittäinen onnettomuus, vaan usein ehkäistävissä oleva kuolema.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton vesiturvallisuusasiantuntija Anne Hiltunen sanoo, että Suomessa ei hukuta siksi, ettei vaaroja tunnettaisi lainkaan.
”Hukkumiset eivät johdu pelkästään tiedon puutteesta. Useimmat tietävät, että veneessä tulisi käyttää pelastusliivejä, päihtyneenä ei pitäisi uida ja lapsia tulee valvoa veden äärellä. Tieto ei aina vain muutu toiminnaksi”, Hiltunen sanoo.
Hänen mukaansa juuri tuttuus voi tehdä vedestä vaarallisen. Kun ranta on oma tai veneilyreitti vanha, riski unohtuu helpommin. Samalla oma uimataito, terveydentila ja toimintakyky voidaan arvioida paremmaksi kuin ne todellisuudessa ovat.
Onnettomuustutkintakeskus on Hiltusen mukaan nostanut esiin, että hukkumisalttius voi kehittyä vuosien aikana omaksuttujen elin- ja toimintatapojen seurauksena. Taustalla voi olla myös ikääntyminen tai sairaus, joka heikentää toimintakykyä.
”Tapaturmainen hukkuminen ei siis yleensä johdu vain yhdestä huonosta päätöksestä, vaan useiden riskitekijöiden kasautumisesta”, Hiltunen sanoo.
VUONNA 2025 Suomessa hukkui SUH:in ennakkotietojen mukaan 92 ihmistä. Heinäkuu oli erityisen synkkä: kuukauden aikana hukkui 28 ihmistä. Myös kesä 2026 on muistuttanut aiheen ajankohtaisuudesta. Kesäkuussa hukkui ennakkotietojen mukaan 16 ihmistä.
Hiltusen mukaan hukkumiskuolemia voidaan vähentää ennen kaikkea sillä, että turvallisesta toiminnasta tulee automaattinen tapa.
Pelastusliivit puetaan ennen veneeseen astumista, ei vasta silloin, kun sää muuttuu tai matka tuntuu vaaralliselta. Uimaan ei mennä yksin, varsinkaan jos ikä, sairaus tai oma vointi voi vaikuttaa jaksamiseen. Alkoholi pidetään erillään uimisesta ja veneilystä.
Lasten kohdalla ratkaisevaa on aikuisen todellinen läsnäolo. Hiltunen korostaa, että pienen lapsen valvonta veden äärellä ei tarkoita kauempaa katsomista.
Aikuisen on oltava niin lähellä, että hän pystyy tarttumaan lapseen välittömästi vedessä ollessaa. Käden mitan päässä. Puhelimen katsominen, keskustelu tai muiden tehtävien tekeminen ei ole valvontaa.
Uimataitoisten lasten valvonta on myös luonnonvesissä tärkeää. Uimahallissa opittu taito ei sellaisenaan takaa turvallisuutta järvessä, joessa tai meressä, jossa pohja, aallot, kylmyys ja näkyvyys voivat muuttua nopeasti.
Hiltunen on huolissaan lasten uimataidon heikkenemisestä. Vuoden 2022 tutkimuksessa vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista täytti uimataidon määritelmän, kun vuonna 2016 osuus oli 76 prosenttia.
Hänen mukaansa koulujen uimaopetuksen pitäisi olla säännöllistä kaikilla alakoulun luokka-asteilla. Yksittäinen uintijakso ei riitä.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton vesiturvallisuusasiantuntija Anne Hiltunen muistuttaa, että hukkumisia voidaan ehkäistä, kun turvallisesta toiminnasta tulee automaattinen tapa.
VESITURVALLISUUS ei ole vain uimista. Siihen kuuluu myös kelluminen, vedestä poistuminen, pelastusliivien käyttö, vaatteet päällä uiminen, avoveden vaarojen tunnistaminen sekä hengenpelastuksen ja elvytyksen perustaidot.
Maailman hukkumisten ehkäisyn päivä ei ole vain virallinen teemapäivä kalenterissa. Hiltusen mukaan turvallisuus syntyy kodeissa, kouluissa, uimahalleissa, rannoilla, veneissä, kunnissa ja päätöksenteossa.
Jos suomalaisille pitäisi antaa yksi käytännöllinen ohje kesän vesille ja rannoille, Hiltunen tiivistää sen näin:
”Varmista aina, että lähellä on ihminen, joka huomaa hätätilanteen ja pystyy auttamaan.”
Se tarkoittaa, että uimaan mennään kaverin kanssa. Lapsi pidetään käden mitan päässä. Veneelle ei lähdetä yksin, ja pelastusliivit puetaan päälle myös kaverille.
Hukkuminen voi tapahtua nopeasti myös tutussa paikassa ja hyvälle uimarille. Siksi tärkein turva ei ole vasta hätätilanteessa tehty sankariteko, vaan se, että joku on lähellä ennen kuin hätä ehtii muuttua kuolemaksi.
