Puolimaileri Pekka Kivelä menehtyi sairauden uuvuttamana 77-vuotiaana kotikunnassaan Halikossa 20.3. 2026. Hän oli syntynyt Ruovedellä 17.4.1948.
Kivelä teki elämänsä juoksun Suomi-Ruotsi-maaottelun 800 metrillä olympiastadionilla 1972. Tuon kilpailun voitti Kivelän etunimikaima, 1500 metrin olympiavoittaja Pekka Vasala Euroopan ennätysajalla 1.44,5. Angelniemeläinen Kivelä jäi ymmärrettävästi voittajan varjoon hopea-ajallaan 1.47,3, joka oli tuon ajan kaikkien aikojen tilaston kolmanneksi paras, Vasalan ja Markku Aallon jälkeen. Mainitut Pekat ovat syntyneet samana päivänä, ja suorittivat asevelvollisuutensa Porin Prikaatissa tupakavereina, toinen ala-, toinen yläpunkassa.
Kalevan kisojen mailimatkoilla Kivelä juoksi kahdeksan kertaa, niistä kuudesti finaaleissa, parhaana saavutuksenaan kasin pronssi Turusta 1976.
Nuorten Suomen mestaruuden Kivelä saavutti tonnivitosella 1966, sekä kasilla kahta vuotta myöhemmin, jona vuonna hänen kaulaansa pujotettiin lisäksi tonnivitosen hopea.
Paimion Urheilijoiden maineikkaissa viestijoukkueissa Pekka Kivelä saavutti 1968-1977 kaksi Suomen mestaruutta neljä kertaa kasilla, kolme SM-hopeaa samalla matkalla sekä yhden hopean tonnivitosen viestissä.
1966 Mäntsälässä ja 1967 Kouvolassa paimiolaiset voittivat nuorten Suomen mestaruudet tonnivitosen viesteissä. Kumpanakin vuonna joukkue juoksujärjestyksineen oli sama; Ismo Lehti, Antti Salamäki, Pekka Kivelä ja Olavi Hedman.
Maaotteluedustuksia Kivelälle kertyi sekä nuorten että yleisessä sarjassa, kolme kummassakin.
Työuransa Kivelä teki aluksi Halikon osuuskaupassa, ja sittemmin lossin kuljettajana.
”Pekka oli perusrauhallinen kaveri, joka osasi keskittyä kilpailuihin hyvin, eikä hermostunut mistään. Minulla oli tapana antaa tärkeiden kisojen alla valmennettavilleni vartin ravistelu. Muistan, kuinka Pekka nukahti käsittelyyni ennen Oulun Kalevan kisojen (1971) kasin finaalia. Nuorten Pohjoismaisen maaottelun jälkeen Ruotsin Växjössä 1968 joukkue vietti aikaansa paikallisessa maauimalassa. Pekka viihdytti ja kauhistutti joukkuekavereitaan, hyvänä uimarina hän kiipesi kympin hyppytorniin, teki sieltä komean uimahypyn pää edellä, sekä pitkän sukelluksen suuren laiturin ali paikkaan, josta kukaan ei osannut häntä odottaa. Huolestuneet ilmeet vaihtuivat suosionosoituksiin, kun maaottelun mitalimies nousi pintaan”, muistelee valmennettavaansa Kari Sinkkonen.
Jarmo Mäkelä
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva SUL:n toimitusjohtaja
