Lahden Ahkeran kestävyysjuoksijoita, muun muassa Raimo Kivistä, Eero Kolilaa, Hannu Leppästä, ja Ismo Toukosta valmentanut Risto Virtanen kuoli 84-vuotiaana sairastamisen uuvuttamana Lahden Kaarlaaksokodissa 14. toukokuuta 2025. Hän oli syntynyt Iitissä 22.1.1941.
Omalla urheilu-urallaan Risto harrasti juoksulajeja. Elokuun alussa 1960 hän kävi tiukan taistelun pitkien aitojen nuorten Suomen mestaruudesta Kauhavalla, Riston kaulaan pujotettiin SM-hopeaa ajalla 57,4, kymmenystä parempi aika kirjattiin Haapaveden Urheilijoiden Juha Väätäiselle. Pidemmiltä matkoilta, kasilta, tonnivitoselta ja kympiltä Risto kirjautti ennätyksikseen 1.54,9 / 3.54,8 / 33.20,0.
”Isä oli aina luotettava ja turvallinen, loistava tarinankertoja ammentaen sisältöjä laajasta elämänkokemuksestaan ja uskomattomasta muististaan. Herrasmiehenä tunnetulla isällä oli perhearkeamme rikastuttanut nokkela huumorintaju. Isoisänä lapsenlapset Leevi ja Elias olivat hänelle kaikki kaikessa. Liikuntakasvattajana isällä oli maalaisjärkinen kyvykkyys sanoittaa opettajan pelisilmää ja identiteettiä”, luonnehtii isäänsä opettajatytär Hanna Mäkitalo.
Virtasen valmentajataidot tulivat todistetuiksi jo 1970-luvun alusta, kun hänen valmennettavistaan Ahkeran nuorukaiset Raimo Kivinen, Hannu Leppänen ja Ismo Toukonen hallitsivat juniorisarjoissaan ratoja yhteensä viidellätoista henkilökohtaisella Suomen mestaruudella. Iso ”tilipäivä” koitti myös Ristolle, kun Ismo Toukonen valtasi yllätyspronssin Prahan Euroopan mestaruuskilpailuissa syksyllä 1978. Lisäksi 7.8.1977 moni urheilun seuraaja tuli yllätetyksi, kun urheiluruutu näytti Pietarsaaren kv. kisojen esteiden maaliintulon, missä asikkalalainen suuren maatilan isäntä Eero Kolila ylitti maaliviivan Tapio Kantasen lähituntumassa kansainvälisiin lukemiin 8.30,4.
Risto Virtasen valmennustyön hiivuttua 1980-luvulle tultaessa hän kouluttautui ja harjaantui taitavaksi orkesteriklarinetistiksi. Soittaminen neljässä orkesterissa, ja myös ulkomaille suuntautuneet konserttimatkat rikastuttivat Riston elämää korona pandemia-aikaan saakka. 2010-luvulla Risto teki vielä paluun kestävyysjuoksuvalmennukseen toimimalla mentorina Ahkeran Ossi Kekin valmennuksessa.
Liikunnanohjaajaksi Suomen urheiluopistolla kouluttautunut valmentaja teki myös työuransa Vierumäellä toimien opiston liikunnanopettajana. Lukuisat liikunnanohjaajaopiskelevat muistavat Riston taitavana ja työlleen omistautuneena opettajana muun muassa lentopallon, hiihdon ja tapahtumakoulutusten oppitunneilta. Lisäksi Ristoa työllisti Puolustusvoimien Vierumäellä toteutettu liikuntakasvatuskoulutus.
Kuin yhdestä suusta Ismo Toukonen ja Eero Kolila muistelevat valmentajaansa jämptinä, tunnontarkasti ohjelmat tehneenä, paljon harjoituksia seuranneena ja urheilijoita hyvin ymmärtäneenä persoonana. Kolilalla ystävyys Riston kanssa ulottui perhetuttavuuteen, joka jatkui läpi Riston leskivuosien, viimeisiin kuukausiin asti.
Ahkeran Hannu Nurminen kertoo Riston olleen itselleen enemmän kuin mentorivalmentaja, eräänlainen oppi-isä, jonka ohjelmia Hannu oman valmennustyönsä alkuvaiheessa toimitti Ahkeran nuorille kestävyysjuoksijoille ja valvoi ryhmän harjoituksia.
Jarmo Mäkelä
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva SUL:n toimitusjohtaja.
